Pieni hetki

Hei sinne ruudun toiselle puolelle ja pahoittelut blogin hiljaisuudesta! Elämässä sattuu joskus yllättäviä asioita, sellaisiakin, joita ei ole osannut edes ajatellakaan tapahtuvaksi. Tai ehkä olet niille joskus pelokkaan ajatuksen suonut, muttet ole koskaan toivonut niitä kohtaavasi. Mutta elämäänhän kuuluu koko kirjo – niin ilot kuin surut, niin onni kuin menetyskin. Tommy Tabermannin sanoja lainaten: “Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa: Joko kestän tai katkean, mutta kevään tullen jossakin kukkii oksa.”

Kuten ehkä aavistittekin, tällä hetkellä aika ja energia ei riitä blogin pitämiseen. Toivon kuitenkin, että pienen blogitauon jälkeen saan intoa ja inspiraatiota jatkaa täällä teidän kanssa. Kiitos kaikille mukana olleille ja ihania kommentteja jättäneille! Ja jos tuntuu siltä, että lisälukeminen olisi tervetullutta, niin tässä kaikille Adalmina’s Secretin lukijoille Divaani-lehden tyttömäinen lukupaketti:

Lasitiili pöydällä

Yksi ensimmäisiä valaisinhankintojani on ollut Harri Koskisen Design House Stockholmille suunnittelema Block-lamppu. Aina säännöllisin väliajoin se kuitenkin muistuttaa mielestäni enemmän lasista tiilenpalaa kuin valaisinta. Syykin on hyvin yksinkertainen: Valaisimen lampun poksahtaessa minulla kestää kauan ennen kuin saan hankittua tilalle uuden, joten tämä tiilenpala nököttää makuuhuoneen lipaston päällä välillä pitkiäkin aikoja ilman käyttöä. Tälläkin hetkellä etsinnät ovat käynnissä, tai on oikeastaan ollut kesästä saakka. Joka kerta yritän löytää tilalle edellistä lamppua valkoisempaa valoa tuottavan lampun, mutta joudun aina tyytymään samaan tunkkaisen keltaiseen uunilamppuun. Eikö valaisimen mukana tulleen lampun valo ollut paljon kirkkaampi ja valkoisempi? Onneksi Block näyttää kauniilta oli siinä valo päällä tai ei. Menee melkein lasisesta koriste-esineestä, jossa vain sattuu olemaan sähköjohto perässä, heh!

Teetä ja sympatiaa

Olen tänä syksynä hullaantunut vihreään teehen. Toki olen edelleenkin ensisijaisesti kahvinjuoja, mutta yhä useammin huomaan mukistani löytyvän teetä. Varsinkin iltaisin kotiin tullessa pieni teehetki houkuttelee: Sohvan nurkkaan käpertyessä mukaan voi ottaa höyryävän teemukillisen, joka lämmittää niin kohmeiset sormet kuin stressaantuneen mielen. Aikaisemmin teesuosikkini oli vaniljainen Rooibos-tee, ja vihreä tee maistui mielestäni kitkerältä. Jossakin vaiheessa kuitenkin huomasin, että myös vihreä tee voi olla pehmeän makuista, kun se vain on maustettu (tai valmistettu) oikein. Tämän hetkisiä teesuosikkejani ovat kaksi kevyesti maustettua vihreää teetä: Clipper Ginseng vihreä tee, joka sisältää ginseng-juurta ja vadelma-aromia sekä Taylors of Harrogate Green Tea with Jasmine, joka on maustettu jasmiinin kukilla.

Teevinkkejä ottaisin erittäin mielelläni vastaan, sillä tällaisena vasta-alkajana moni täydellinen tee on varmasti vielä maistamatta!

Herkkupöytä illaksi

Kattaustestailujen jälkeen olinkin valmis loihtimaan pienen herkkupöydän isänpäiväillaksi. Onneksi en ollut vastuussa sen isommasta kokkailusta, sillä kaikki ei tällä kertaa mennyt ihan suunnitelmien mukaan keittiössä. Kaavailemani vaniljainen minttujuustokakku nimittäin lievästi sanottuna epäonnistui. Kauhunhetkien jälkeen kuitenkin keksin, kuinka loihtia tilalle jotain pientä herkkua jo olemassa olevista aineksista. Huh, leipomista täytyy selvästikin harjoitella enemmän! Rentoon seurusteluhetkeen sopii höyryävä kupillinen vihreää teetä, jonka sekaan voi laittaa muutaman mintun lehden makua tuomaan. Tarjolla oli pikkupurtavana parmankinkkuleipäset sekä vaniljan ja mintun makuiset “pikkuhyvät”, unohtamatta minttusuklaakohvehteja. Ja isänpäivän kunniaksi kohotetaan Prosecco-lasillinen!

Parmankinkkuleipäset

  • Parmankinkkua
  • Hunajamelonia
  • Tuorejuustoa (esim. yrtti)
  • Romaine tai Lollo Rosso -salaattia
  • Basilikaa
  • Vesikeksejä tai muita pikkusuolaisia keksipohjia

Voitele keksit tuorejuustolla. Leikkaa hunajameloni tikuiksi. Kääri kaksi tikkua kinkkusiivun sisään. Asettele meloni-kinkkurullat keksien päälle päälle. Koristele salaatilla ja basilikan lehdillä.

Vaniljainen minttujuustokakku

Minttusiirappi

  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 dl vettä
  • 1 vaniljatanko halkaistuna
  • 3 oksaa tuoretta piparminttua tai minttua

Pohja

  • 175 g LU Domino Minttu-keksejä
  • 35 g voita tai margariinia sulatettuna

Täyte

  • 3-4 liivatelehteä
  • 200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
  • 4 dl vaniljalla maustettua rahkaa tai vaniljajogurttia
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 limen mehu ja raastettu kuori
  • Koristeluun
  • reilusti tuoretta minttua

1. Mittaa kaikki minttusiirapin ainekset kattilaan. Kiehauta ja keitä siirapiksi (n. 15-20 minuuttia). Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä hieman

2. Poista mintun oksat. Murskaa Domino Minttu -keksit jauheeksi monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu rasva. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

3. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Sekoita tuorejuusto ja vaniljarahka keskenään. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto juusto-rahkaseokseen ja mausta täyte limen mehulla ja raastetulla kuorella. Liuota liivatelehdet, joista on puristettu liika vesi pois, vielä lämpimään minttusiirappiin.

4. Kaada seos täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan hyvin sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja peitä vuoka kelmulla.

5. Hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli. Koristele pinta mintunlehdillä.

Vaniljan ja mintun makuiset pikkuhyvät

  • 175 g Domino Minttu-keksejä
  • 35 g voita tai margariinia sulatettun
  • Valmista vaniljavaahtoa/moussea
  • Mintun lehtiä

Murskaa Domino Minttu -keksit jauheeksi monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu rasva. Painele seos kevyesti pienten jälkiruoka-lasien tai snapsilasien pohjalle. Valmista vaniljavaahto ohjeen mukaan ja asettele laseihin. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Asettele päälle koristeeksi mintun lehtiä.

Kattaus isänpäiväksi

Rakastan kauniita kattauksia ja niiden paikoilleen asettelua. Harmikseni minulta löytyy vain rajoitettu määrä astioita, vieläkin rajoitetummissa väreissä. Puhumattakaan kauniista koristeista ja muusta rekvisiitasta, joilla saisi loihdittua vaihtelua ja erilaista tunnelmaa pöytään. Päätin kuitenkin näin isänpäivän alla hieman testailla, millaisen kattauksen loihtisin isänpäivän kahvihetkeen. Iittalan musta-valkoiset Taika-lautaset sopivat hyvin yhteen valkoisien Ego-mukien ja niiden aluslautasten kanssa. Tarjoilut taas voi asettaa näyttävästi esille Arabian mustille Nero-lautasille. Lautasliinoja en osaa sen kummemmin taitella, mutta niihin saa onneksi uutta ilmettä valkoisen neilikan ja mustan oksan sekä vihreän lahjanauhan avulla. Ehkäpä tämä yksinkertainen kattaus sopii myös miehiseen makuun – vaikkakin isit varmaan pitävät ennen kaikkea tarjoiluista! :)