Ostamme usein macaron-leivoksia kahviloista ja Stockalta kotiin. Ne ovat niin hienoja ja hyviä. Olemme jo pitkään suunnitelleet, että tekisimme niitä myös itse ja nyt pääsiäisenä teimmekin. Tämä kokeilu taisi kyllä jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi, ellei joku osaa kertoa missä kohtaa mokasimme. :) Macaroneistamme tuli kökkäreisiä ja epätasaisia. Kuva kertoo kaiken, vaikka kuinka yritimme hämätä kukkasella.
Pääasiassa käytimme Canille et Vanille -blogin ohjetta Strawberries and Vanilla Bean Macarons, soveltaen sitä Nohannan ja Siskot kokkaa reseptien mukaisesti. Eli oikeastaan jätimme alkuperäisestä ohjeesta vain vaniljasokerin pois.
Teimme mielestämme kaiken oikein. Erottelimme valkuaiset keltuaisista edellisenä päivänä sekä otimme valkuaiset hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen vatkaamista. Saimme jopa taikinasta hienon vaaleanpunaista (kiitos värijauhevinkistä Siskot kokkaa blogin Nelle). Siinä vaiheessa jokin meni vikaan, kun siivilöimme kuivat aineet muun taikinan sekaan. Emme saaneet taikinan koostumuksesta oikeanlaista vaikka kuinka sekoitimme tai olimme sekoittamatta. :)
Taikista tuli kokkareista ja pellille pursotettujen macaronien pinta jäi ruman epätasaiseksi. Pursotusvälineemme eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta emme voi uskoa, että tämä olisi siitä kiinni. Myöskään maultaan macaronit eivät olleet kovin onnistuneita. Niistä tuli yllättävän suolaisia. Aloimmekin pohtimaan olisiko pitänyt olla laittamatta sitä ollenkaan. Suolana käytimme jauhettua merisuolaa. Olisiko mahdollista, että suola olisi pilannut rakenteenkin? Toinen asia, jota pohdimme oli erottuiko hienompi tomusokeri mantelijauheesta siivilöidessä?
Kaiken kukkuraksi puolet macaroneista kohosi uunissa liikaa ja kaatui vinoon. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Nyt asia jo vähän naurattaa, mutta eilen ei naurattanut. Onnistuimme varmaan tekemään rumimmat macaronit ikinä. Emme ole nähneet näin rumia missään blogissa. :D
Se, ettette ole tällaisiin missään blogissa törmänneet ei kyllä varmastikaan tarkoita sitä, että olisitte ainoat mokanneet ;)
Ihanan rehellinen kertomus siitä, miten parhaimmatkin erehtyvät joskus!
Niinpä, tuskin tässä ihan ensimmäisenä epäonnistutaan. :) Harvemmin sitä vaan saa blogeista lukea siitä kuinka hommat meni pieleen.
Se vika oli varmaan siinä kMixissa. Ostan halvalla pois.
Ihanan inhimillistä! :D Olenkin ajatellut, että on epäreilua jakaa taitoja toisille niin, etteivät he koskaan epäonnistu.
Minullakin ekat macaronit näyttivät kutakuinkin tuolta ja taisi johtua liian karkeasta mantelijauheesta, koska seuraava satsi (dr oetkerin tasaisella ja todella hienolla jauheella) onnistui huomattavasti paremmin. Ekalla kerralla taisin vielä käyttää “italialaista” tekotapaa ja tokalla kerralla sitten sitä ihan tavallista suomalaista marengintekotapaa. Harmi, etten nyt muista mistä ohjeet tempaisin.
Joo, todennäköisesti mantelijauheessa vika. Sen täytyy olla sileää. Lisäksi tomusokeri-mantelijauheyhdistelmä kannattaa siivilöidä ensin toiseen kulhoon ja vasta sitten taikinaan sekaan. Suolan voi jättää myös pois.
kMixissä se vika ei ollut ainakaan. :D
Kiitoksia paljon kullanarvoisista vinkeistä. Vika oli sitten varmaan siinä mantelijauheessa. Otettiin hienointa mitä kaupasta löytyi, mutta ei varmaankaan ollut tarpeeksi hienoa. Jos vielä kokeillaan näitä tehdä niin pitää sitten kokeilla vaikka tuota “ötkeriä” ja suola tosiaan kyllä jätetään sitten kanssa pois. :)
ihana postaus. “Emme ole nähneet näin rumia missään blogissa. :D” sai viimeistään repeämään. sattuuhan sitä kun paljon tekee!
Täältä löytyy myös yhdenlainen ohje jota itse olisi tarkoitus joku päivä kokeilla.
http://ebetys.com/blog/2422830/macarons/
t:Tiina
Merituuli: :D
Tiina: Kiitos linkkivinkistä. Tuosta pellin kopauttamisesta olisi voinut olla hyötyä.
Näyttää koko ajan selvemmältä, että vika oli mantelijauheessa. Ennen seuraavaa kertaa ostamme paremman siivilän ja siivilöimme jauhot useaan otteeseen. :)
Minulla oli ihan sallisen hienoa mantelijauhoa. Tuo väri on teillä kyllä paljon parempi kun minun. Glorian ruoka ja viinissä oli myös ihan hyvännäköinen phje tuossa viime vuonna, voisin kaivaa sen esiin myös; siinä mukaan laitettiin siirappia.
Minä tosiaan laitoin ihan vaan hippusen suolaa, eikä kyllä tarvinnut sitä koko kahta grammaa silloin. Ihania kuvia otatte joka tapauksessa :)
… mun on pakko vielä lisätä että tuo macaronihan näyttää ihan saturnukselta tai pieneltä avaruusalukselta:) Ei se ole ruma, se on persoonallinen! (vähän kuin mun kakku, josta ehkä lisää tänään myöhemmin tai huomenna… ) ;)
Tein itse juuri macarooneja viime viikolla, Olivia-lehdestä löydetyn ohjeen perusteella. Onnistuivat ihan hyvin, vaikka sokerisiirappi oli melko paksua ja mantelijauhekin oli aika karkeaa (kuoret jauhettu vielä mukaan) ja ohjeessa kehotettiin käyttämään todella hienoksi jauhettua mantelia.
http://lumolifestyle.blogspot.com/2010/04/home-made-macaroons.html
En edes pursottaunut taikinaa, vaan nostelin lusikalla jonkinlaisia pyörylöitä leivinpaperille.
Nelle: Kiitos. :) Samaa Sallisen mantelijauhoa mekin käytettiin. Ehkä kohtalomme oli tehdä blogin nimen mukaisesti avaruusmacaroneja. :D
Lumo: Paljon hienompia olit saanut aikaiseksi kuin me. Katseltiinkin blogiasi oman juttumme kirjoittamisen jälkeen ja naureskeltiin, että joku muukin on keksinyt vääntää macaroneja pääsiäisenä. :)
Mahtava kuva. Ihan säpsähdin, että olenko tullut Canille et Vanille -blogiin. Rakastan tuollaisia oikein valoisia kuvia.
On se hyvä, että joskus menee vähän vierestä jollain muullakin. Minä olenkin pääasiassa postaillut epäonnistumisia viime aikoina ja jopa uhannut kokonaan lopettaa leipomisen (ainakin vähäksi aikaa). Kiva siis huomata, ettei aina menee kaikki putkeen kaikilla muillakaan. Macaronit ovat minullakin kokeiltavien listalla, mutta taidankin jättää ne suosiolla vähemmän stressintäyteiseen aikaan…
Niin lohdutukseksi tämä: http://siskotkokkaa.blogspot.com/2010/04/tulivuori-jaatikolla-eli-sitruuna.html
Sain vihdoin sen julkaistua :)
^ Haha. :D Ei aina voi onnistua. Kiinnostava jälkiruoka kyllä, ainakin tällaiselle mämmin suurelle ystävälle. :)
Mikko, minäkin pidän mämmistä. Tuossa se ei sekoitu täysin tunnistamattomaksi mössöksi, joten uskoisin että se siinä mielessä kunnioittaa alkuperäistä raaka-ainetta. Mutta kivaa oli tietysti, että parempi puoliskoni V joka suhtautuu mämmiin vähän epäilevästi tykkäsi tuosta myös tosi paljon. :) Tein eilen toisen lahjaksi vietäväksi, katsotaan, jos saan vaikka kinuskin tällä kertaa kakun päälle epäkraaterimaisesti… ;)
Pingback: Irti arjesta | Avaruusasema