Jonty’s Ducks – viiniä ja ankkoja

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Luomuviinit ovat nostaneet vahvasti päätään esille viime vuosien aikana. Alkon valikoimassakin niitä näkee jo mukavan runsaasti. Viineissä luomuhan tarkoittaa sitä, että viljely on tehty ilman keinotekoisia myrkkyjä tai lannoitteita. Kemikaaleja (kuten sulfiitteja) saa kuitenkin käyttää viininvalmistuksessa. Luomu auttaakin ehkä enemmän tuotantoalueen elinkelpoisuuden säilyttämisessä eikä suuremmin maistu itse viinissä. Toki viinin ja rypäleiden kärsimä kemikaalikuorma on paljon pienempi kuin teollisesti tuotetun viinin osalta, jonka voisi kuvitella vaikuttavan, jos nyt ei makuelämykseen niin viinin nauttimisen kokonaisvaikutukseen ihmisen keholle.

Meille tuli mahdollisuus tehdä pienimuotoista yhteistyötä Etelä-Afrikkalaisen Avondalen viinitilan luomu-viinejä Suomessa edustavan jakelijan kanssa ja mielellämmehän tähän viininystävinä lähdimme.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Luonnonmukaisia ja biodynaamisia menetelmiä viiniensä tuottamisessa käyttävä Avondalen viinitila on vielä suhteellisen nuori tila (perustettu 1997), joka siirtyi luomutuotantoon vuonna 1999. Tila on perheyritys, jota pyörittää pariskunta Johnathan ja Ginny Grieve. Viinituotannossaan tila soveltaa itse kehittämäänsa BioLOGIC® -lähestymistapaa, jossa yhdistetään luomu- ja biodynaamisen viljelyn toimintatapoja uusimman tekniikan kanssa.

Meillä maistettavana olleen Avondalen Jonty’s Ducks -punaviinin nimen taustalle kätkeytyy yksi tilalla noudatettava hauska viljely-rituaali. Tilalla viiniköynnöksille hyvin haitallisten etanoiden torjunta on nimittäin hoidettu poikkeuksellisella vaikkakin hyvin perinteisellä tavalla. Viinitilalla kasvatetaan ankkoja, jotka kuljetetaan aina aika-ajoin herkuttelemaan etanoilla viiniköynnösten juurelle. Tällä saavutetaan vastaava hyöty kuin käyttämällä myrkyllisiä torjunta-aineita. Avondale on julkaissut myös hauskan videon, josta näkee kuinka homma toimii. :)

Ankkojen lisäksi tilalla on kuulemma myös pöllöjä ja ampiaisia hommissa. Rypäleiden viljelyn lisäksi myös viinit pyritään tekemään mahdollisimman luonnollisesti: viinin on annettu käydä luonnollisesti, siinä ei ole käytetty geenimuunneltuja raaka-aineita ja sulfiittejakin lisätään vain viinin säilymiselle välttämätön määrä.

Itse Avondale Jonty’s Ducks 2009 (Alkon numero 427737) viininä on sekoitus Syrahia (60 %) ja Cabernet Sauvignonia (40 %) ja sopii erinomaisesti kesän grilliherkkujen kanssa. Itse grillasimme tällä kertaa kasviksia ja naudan ulkofileepihvit. Ja kyllä maistui! Viini on hyvin tasapainoinen, tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, hieman tammea ja aavistus nokea. Maultaan Jonty’s on rypäleidensä summa, marjaisa ja mausteinen sekä suhteellisen hapokas ja tanniininen, mutta tanniinit ovat hyvin tasapainossa eivätkä ole kovin pitkät. Kokonaisuutena viini on suhteellisen pehmeä ja jopa helppo, hapokkuuden tuodessa siihen luonnetta. Toimii erityisen hyvin ruokaviininä, mutta menee myös helposti seurusteluviininä, varsinkin jos sen kanssa tarjoaa pientä naposteltavaa.

Teimme myös pienen “sala-gallupin” Alkossa ja kysyimme mitä mieltä Alkon asiakaspalvelija oli Jonty’s Ducks viinistä. Hän kertoi, että viini on ehdottomasti Etelä-Afrikkalaisten viinien parhaimmistoa ja viini olikin saanut paljon kehuja heidän omassa tastingissaan.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Viinipullosta löytyy myös QR koodi, jota oli aivan pakko testata. Tämän ideana on siis antaa kätevästi ja nopeasti lisää tietoa tuotteesta. Latasin puhelimeen ilmaisen QR reader ohjelmiston, skannasin QR koodin ja olin hetkessä Avondalen sivuilla. QR readerin voi myös ostaa 79 sentillä, jolloin pääsee eroon mainoksista. Pitää vielä testailla ilmaisversion kanssa, että tuleeko appsia käytettyä.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasemaAvondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

SPIS

Ravintola SPIS, © avaruusasema

Kävimme täällä jo muutama viikko sitten, mutta kovan kevätkiiruksen keskellä ei vaan ole ehtinyt blogiin raportoimaan. SPIS on siis pienenpieni pohjoismaisia makuja tarjoava ravintola Helsingissä Kasarmikadulla. Viihtyisän rosoisesti mm. Design House Stockholmin ja HAYn kalusteilla sisustettu sali on tosiaan pieni, ravintolassa on vain 18 asiakaspaikkaa. Kattauksia on kaksi illassa ja vain niistä jälkimmäisessä tarjotaan yllätysmenua, jonka me päätimme syödä kera viinipaketin.

Ravintolan ruokalistalta löytyy siis pohjoismaisia makuja, pääpaino on kasviksissa ja koko menunkin saa kasvisvaihtoehtona. Toki listalta löytyy kalaa ja lihaakin. Raaka-aineissa puhtaus ja lähiruoka ovat valttia. Viinilista koostuu artesaaniviineistä, jotka on itse valittu suoraan tuottajilta.

Itse nautimme siis ravintolassa neljän ruokalajin yllätysmenun, jonka meille johdatteli toinen ravintolan omistajista Jani Kinanen. Ennen varsinaisen aterian alkua meille tarkoiltiin porkkanatikkarit ja sipulijäätelö keittiön tervehdyksinä. Näiden kanssa nautimme lasilliset blanc de blancs samppanjaa.

SPIS porkkanatikkari, © avaruusasema

Ensimmäisenä varsinaisena annoksenamme tarjoiltiin selleriä ja maitoa. Annos jossa oli hauskasti saatu niinkin arkisesta raaka-aineesta kuin selleristä todella moniulotteinen annos ja ennenkaikkea keväisen kaunis.

Väliruokana tarjoiltiin toinen kasvisannos eli perunaa, sipulia ja suolaheinää. Tämäkin erittäin hauskasti arkisista raaka-aineista rakennettu pääsi yllättämään mohitahoisuudellaan. Tämän jälkeen keittiö lähetti meille pienen tervehdyksen vielä ennen pääruokaa. Valitettavasti ei millään muista, että mikä tuo tervehdys oli, mutta päällä oli ainakin siitepölyä. :) Tähän väliin on pakko mainita myös ravintolan astioista. Laseina oli itseoikeutetusti Riedeliä, mutta astioissa oli leikitelty hieman enemmän. Moni annoksista tarjoiltiin Nanna Bayerin uniikeissa keramiikka-astioissa.

Seuraavaksi saimme sitten pääruokamme, tällä kertaa kuhaa, fenkolia ja rakuunaa. Ja sen minkä annos ehkä ulkonäössä hävisi tuli kaikki takaisin maussa, moninkertaisesti. Aivan täydellisesti pehmeän kypsäksi haudutettu kuha sai päälleen herkullisen kastikkeen ja äärettömän hyvin annokseen sopivia paahdettuja hampunsiemeniä. Kuha ja hampunsiemenet ovatkin muodostuneet uudeksi omaksi suosikiksemme, olemme jo kotonakin niitä ehtinet valmistamaan. Kannattaa kokeilla.

Ennen jälkiruokaa saimme maisteltavaksemme pienen kupillisen vaahtoa, joka maistui kettukarkilta. Varsinaiseksi jälkiruoaksi tarjoiltiin maitosuklaata ja minttua tai tuttavallisemmin pätkis, aivan siltä se nimittäin maistui.

Erityismaininnan ansaitsevat vielä myös paikan pienet leivät, joita tarjoiltiin aina annosten välissä. Annosten ohella tarjotut viinit olivat hyviä ja varsin toimivia ruoan kanssa. Itse ihastuin varsinkin hapokkaaseen ja aavistuksen kuplivaan jälkiruokaviiniin, jonka nimi pääsi harmittavasti unohtumaan. Saimme myös maistaa oranssia viiniä, joka on kuulemma kovin pinnalla juuri nyt. Oranssi viini on siis yksinkertaistettuna valkoviiniä, johon on rypäleiden kuoret jätetty pidemmäksi aikaa mukaan kuin perinteisessä valkoviinissä.

SPIS on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ruoka on todellakin simppeliä pohjoismaista, jossa raaka-aineet ovat keskiössä ja maut kohdallaan. Koostumuksilla on kuitenkin hauskasti leikitelty ja paikka oli muutenkin erittäin rento. Annoksista ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti aina tarjoiltaessa. Pienessä tilassa ei kovin intiimisti pysty ruokailemaan ja menun hintaa ei kerrottu etukäteen. Näistä pienet miinukset, mutta vastapainoksi paljon plussaa. Hinnaltaan ravintola ei ole edullisimmasta päästä, mutta edelleen varsin kohtuullisella hinnalla ruokailimme. Menemme aivan varmasti toistekin.

Ja voittaja on…

Tulesta valkosipuliraastin, ©avaruusasema

Riikka kommentilla numero 106! Oikein paljon onnea. Olet voittanut itsellesi mustan Tulesta valkosipulinraastimen. Paljon kiitoksia myös muille osallistuneille. Mikäli nyt onni ei suosinut, niin Taitentehty-verkkokaupan kautta voit hankkia omasi kätevästi. :)

Arvonta suoritettiin tuttuun tapaan Random.org satunaislukugeneraattorilla. Voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse.

Kevät ja keltainen

Finlayson Elefantti-kassi ja Hauska-pyyhe, © avaruusasema

Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus päästä ompelemaan Finlaysonin ateljeehen suunnittelijoiden kanssa, mutta harmi vain olin kovassa flunssassa, emmekä päässeet paikalle. Lohdutukseksi posti toi aivan ihanan paketin parane pian -kortin kera. Tämä Finlaysonin Laina Koskelan vuonna 1969 suunnittelema Elefantti-kuosi on mahdottoman söpö ja keltainen väri aivan ihana. En tiedä johtuuko keväästä vai mistä, mutta haluaisin vuorata asuntomme tällä keltaisella. :) Ehkä aloitan tyynynpäällisistä. Kesällä kerran blogista löytyy upea Elefantti-tyyny ja kuulemma lisää Elefanttimarssia on luvassa, täytyy käydä vakoilemassa.

Huomenna perjantaina 4.5. Finlayson järjestää Luo oma tyylisi -tempauksen Esplanadin puistossa. Päivän aikana kaikille halukkaille jaetaan Finlaysonin tyylisalkkuja, jotka sisältävät ompelukaavan kesäkassille. Lisäksi klo 11–12 välisenä aikana, tai niin kauan kuin tavaraa riittää, jaetaan nopeimmille Finlaysonin kangaspaloja. Jos liikut keskustassa, käy ihmeessä nappaamassa omasi. :)

Ps. Koko toukokuun ajan Finlaysonin kankaista saa -25 prosentin alennuksen Finlaysonin myymälöissä ja verkkokaupassa. Saatan joutua tilaamaan Elefantti-tyyny ainekset, kuinkakohan monta metriä kangasta tarvitaan? :)

Finlayson Elefantti-kassi ja Hauska-pyyhe, © avaruusasema

Selleri kasvamaan

Selleri kasvamaan, © avaruusasema

Tänä keväänä emme laittaneet mitään yrttejä kasvamaan siemenistä ja nyt se taitaakin olla jo liian myöhäistä? Päätimme, että ostamme yrtit ja muut taimina hyötykasviyhdistyksen taimitorilta. 17 Apart -blogissa tuli vastaan hauska sellerin kasvatusohje, jossa selleri kasvatetaan valmiin sellerin kannasta. Jännä nähdä onnistuuko tämä, raportoin lisää kun homma etenee.

Sellerin kanta laitetaan kulhoon, jossa on vettä ja valoisaan paikkaan noin viikoksi. Vesi kannattaa vaihtaa muutaman päivän välein ja päivittäin voi myös suihkepullolla suihkuttaa vettä suoraan sellerin keskustaan. Tässä kuvassa sellerin kanta oli juuri leikattu, mutta nyt selleri on ehtinyt olla kulhossa muutaman päivän. Mielestäni ihan selvästi keskustasta alkaa jo tulla pientä vihreää lehteä. Kun lehdet ovat kasvaneet muutaman sentin mittaisiksi, kanta istutetaan multaan niin että vain uudet lehdet jäävät mullan päälle.

Saimme postissa uuden Fiskars Verso -lehden, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Voit napata Fiskars Verso -lehden mukaasi puutarhaliikkeistä, lehteä jaetaan Fiskarsin jälleenmyyjillä ympäri Suomea. Lehti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, siinä on hyviä vinkkejä istutuksiin ja puutarhan hoitoon. :)