SPIS

Ravintola SPIS, © avaruusasema

Kävimme täällä jo muutama viikko sitten, mutta kovan kevätkiiruksen keskellä ei vaan ole ehtinyt blogiin raportoimaan. SPIS on siis pienenpieni pohjoismaisia makuja tarjoava ravintola Helsingissä Kasarmikadulla. Viihtyisän rosoisesti mm. Design House Stockholmin ja HAYn kalusteilla sisustettu sali on tosiaan pieni, ravintolassa on vain 18 asiakaspaikkaa. Kattauksia on kaksi illassa ja vain niistä jälkimmäisessä tarjotaan yllätysmenua, jonka me päätimme syödä kera viinipaketin.

Ravintolan ruokalistalta löytyy siis pohjoismaisia makuja, pääpaino on kasviksissa ja koko menunkin saa kasvisvaihtoehtona. Toki listalta löytyy kalaa ja lihaakin. Raaka-aineissa puhtaus ja lähiruoka ovat valttia. Viinilista koostuu artesaaniviineistä, jotka on itse valittu suoraan tuottajilta.

Itse nautimme siis ravintolassa neljän ruokalajin yllätysmenun, jonka meille johdatteli toinen ravintolan omistajista Jani Kinanen. Ennen varsinaisen aterian alkua meille tarkoiltiin porkkanatikkarit ja sipulijäätelö keittiön tervehdyksinä. Näiden kanssa nautimme lasilliset blanc de blancs samppanjaa.

SPIS porkkanatikkari, © avaruusasema

Ensimmäisenä varsinaisena annoksenamme tarjoiltiin selleriä ja maitoa. Annos jossa oli hauskasti saatu niinkin arkisesta raaka-aineesta kuin selleristä todella moniulotteinen annos ja ennenkaikkea keväisen kaunis.

Väliruokana tarjoiltiin toinen kasvisannos eli perunaa, sipulia ja suolaheinää. Tämäkin erittäin hauskasti arkisista raaka-aineista rakennettu pääsi yllättämään mohitahoisuudellaan. Tämän jälkeen keittiö lähetti meille pienen tervehdyksen vielä ennen pääruokaa. Valitettavasti ei millään muista, että mikä tuo tervehdys oli, mutta päällä oli ainakin siitepölyä. :) Tähän väliin on pakko mainita myös ravintolan astioista. Laseina oli itseoikeutetusti Riedeliä, mutta astioissa oli leikitelty hieman enemmän. Moni annoksista tarjoiltiin Nanna Bayerin uniikeissa keramiikka-astioissa.

Seuraavaksi saimme sitten pääruokamme, tällä kertaa kuhaa, fenkolia ja rakuunaa. Ja sen minkä annos ehkä ulkonäössä hävisi tuli kaikki takaisin maussa, moninkertaisesti. Aivan täydellisesti pehmeän kypsäksi haudutettu kuha sai päälleen herkullisen kastikkeen ja äärettömän hyvin annokseen sopivia paahdettuja hampunsiemeniä. Kuha ja hampunsiemenet ovatkin muodostuneet uudeksi omaksi suosikiksemme, olemme jo kotonakin niitä ehtinet valmistamaan. Kannattaa kokeilla.

Ennen jälkiruokaa saimme maisteltavaksemme pienen kupillisen vaahtoa, joka maistui kettukarkilta. Varsinaiseksi jälkiruoaksi tarjoiltiin maitosuklaata ja minttua tai tuttavallisemmin pätkis, aivan siltä se nimittäin maistui.

Erityismaininnan ansaitsevat vielä myös paikan pienet leivät, joita tarjoiltiin aina annosten välissä. Annosten ohella tarjotut viinit olivat hyviä ja varsin toimivia ruoan kanssa. Itse ihastuin varsinkin hapokkaaseen ja aavistuksen kuplivaan jälkiruokaviiniin, jonka nimi pääsi harmittavasti unohtumaan. Saimme myös maistaa oranssia viiniä, joka on kuulemma kovin pinnalla juuri nyt. Oranssi viini on siis yksinkertaistettuna valkoviiniä, johon on rypäleiden kuoret jätetty pidemmäksi aikaa mukaan kuin perinteisessä valkoviinissä.

SPIS on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ruoka on todellakin simppeliä pohjoismaista, jossa raaka-aineet ovat keskiössä ja maut kohdallaan. Koostumuksilla on kuitenkin hauskasti leikitelty ja paikka oli muutenkin erittäin rento. Annoksista ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti aina tarjoiltaessa. Pienessä tilassa ei kovin intiimisti pysty ruokailemaan ja menun hintaa ei kerrottu etukäteen. Näistä pienet miinukset, mutta vastapainoksi paljon plussaa. Hinnaltaan ravintola ei ole edullisimmasta päästä, mutta edelleen varsin kohtuullisella hinnalla ruokailimme. Menemme aivan varmasti toistekin.

Tuoremakkarapizza

Croccante fabbro, © avaruusasema

Tämä on kummitellut mielessäni jo pitkään, nimittäin nyt jo lopettaneen Kolme Seppää -ravintolan croccante fabbro -pizzan kopioiminen ja kokeileminen kotioloissa. Kampasimpukkapastasta jäi yli artisokan sydämiä ja kun eksyin sopivasti kaupassa tuoremakkarahyllyn eteen niin tämmöistä siitä sitten seurasi.

Samalla jouduimme olosuhteiden pakosta hieman uudistamaan pizzapohjamme ohjetta, tai oikeastaan ottamaan yhden askeleen taaksepäin. Lidlin valikoimissa ei nimittäin enää ole tipo 00 -jauhoja, joten on tyytyminen durum- ja vehnäjauhojen sekoitukseen kunnes taas löydämme uuden “toimittajan”. Taikina on myös nyt skaalattu neljälle pizzalle, aiemmasta ohjeesta tuli ehkä hieman kummallinen määrä eli kolme.

“Croccante fabbro” eli tuoremakkarapizza

  • pizzapohja (4 pizzaa)
  • 285 g vehnäjauhoja
  • 255 g durum-vehnäjauhoja
  • 17 g (1,5 pss) kuivahiivaa
  • 1,5 tl suolaa
  • 338 g lämmintä vettä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • täyte (1 pizza)
  • tomaattikastiketta (joko valmista tai itse tehtyä)
  • 2 tuoremakkaraa (yrteillä maustettua, miel. italialaista)
  • 3-4 öljyssä säilöttyä artisokan sydäntä
  • 125 g puhveli-mozzarellaa
  • 2 siivua parmankinkkua
  • tuoretta rucolaa

Pohja valmistetaan sekoittamalla aluksi kuivat aineet keskenään ja vaivaamalla sitten kädenlämpöinen vesi ja siihen sekoitettu öljy pikkuhiljaa taikinan sekaan. Taikinaa vaivataan tämän jälkeen vielä yleiskoneella noin 5 minuutin ajan (tai käsin 10 minuutin ajan) ja sitten jätetään lämpimään paikkaan nousemaan reiluksi tunniksi.

Puristele makkaran täytteestä lihapullia ja esipaista niitä muutaman minuutin ajan lämpiävässä uunissa uunipellin päällä. Valuta ja huuhtele artisokan sydämet ja leikkaa ne neljään osaan pitkittäin. Kaulitse pizzapohja ja nosta pizzalapion päälle, levitä kerros tomaattikastiketta päälle ja lisää sitten makkaran palat ja artisokan sydämet. Revi mozzarella sopiviksi paloiksi ympäri pizzaa. Paista pizzoja uunin alatasolla 250°C noin 8-10 minuutin ajan. Käytä paistokiveä tai lämmitä pelti etukäteen uunissa.

Lisää valmiin, kuuman pizzan päälle parmankinkun siivut ja kourallinen hyvin huuhdeltua ja kuivattua rucolaa. Tarjoa heti.

Croccante fabbro, © avaruusasema
Tämä on kyllä uusi ehdoton lempparini pizzatäytteistä, pääsin todella lähelle esikuvaani vaikka käytinkin tuoremakkarana hieman turhan mausteista Saarioisen yrtti-bratwurst tuoremakkaraa. Muuta kun ei (pääsiäisenä) lähikaupasta löytynyt. Todella herkullinen pizza, jossa on omaan makuun sopivasti kaikkea mutta sopivasti erillään ettei pizzasta tule liian raskas. Artisokan sydämistä tulee hapokkuuta, makkarasta mausteisuutta ja suolaisuutta, mozzarella pehmentää ja rucola raikastaa. Herkkua!

Yrttinen sardellipiiras

Yrttinen sardellipiiras, © avaruusasema

Saimme viime vuoden puolella ruokabloggaajien pikkujouluissa lahjaksi säilykerasiallisen sardelleja. Kiitoksia vaan lahjan antajalle! Rasia on pyörinyt siitä asti jääkaapissamme ja nyt pääsi vihdoinkin käyttöön. Sardellithan ovat mitä mainiointa herkkua ja toimivat erityisen hyvin mm. tässä Glorian ruoka&viinin (numero 83, 2/2012) sivuilta löytyneessä piiraassa.

Yrttinen sardellipiiras (ø 28 cm piirakkavuokaan)

  • 400 g ruis-perunataikinaa
  • täyte
  • 200 g yrteillä maustettua rahkaa (Valio)
  • 1 kananmuna
  • 1 dl parmesan-raastetta
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 5 timjamin oksaa
  • lisäksi
  • 8 pientä sardellifilettä
  • 2 tl pieniä kapriksia
  • 1 ruukku rucolaa
  • 1/2 sitruunan mehu

Sulata valmis ruis-perunataikina huoneenlämmössä (n. 15 minuuttia). Sekoita rahka, kananmuna ja raastettu parmesan kulhossa. Purista valkosipulinkynsi ja revi timjamin lehdet oksista seoksen joukkoon.

Voitele iso piirasvuoka kevyesti voilla. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada rahkatäyte päälle. Nostele sardellifileet ja kaprikset täytteen päälle. Kypsennä piirasta uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja alkaa aavistuksen ruskistua.

Huuhdo rucola ja nosta piiraan päälle. Voi repiä myös hieman tuoretta timjamia rucolan joukkoon. Purista lopuksi sitruunan mehu piiraan pinnalle. Tarjoa lämpimänä.

Piiras oli ihan mielettömän hyvä. Ja kaiken lisäksi äärettömän helppo valmistaa. Tätä voi siis helposti tehdä vaikka arki-iltana kahvi-vieraille. Jos haluaa lisätä monimutkaisuutta niin piirakkapohjan voi tehdä itse (vinkkejä hyvästä ohjeesta otetaan mielellään vastaan!) ja valmiin yrttirahkan sijaan voi käyttää maustamatonta rahkaa ja yrttejä valintansa mukaan. Tuliko jo mainittua, että tämä oli älyttömän hyvää. :)

Kööpenhaminan ravintoloita

Vielä olisi yksi aihe jäljellä Kööpenhaminan talvilomareissultamme – kaupungin mainiot ravintolat. Olimme perillä viisi päivää ja neljä yötä, joten etukäteen ajattelimme, että neljään ravintolassa ehtisi illalliselle ja päivällä brunssille muutamaan. Lensimme aamukoneella Köpikseen ja heti ensimmäisenä päivänä oli suunnitelmissa suunnistaa Café Nordenin brunssille. Suunnitelmamme ei valitettavasti onnistunut, myöhästyimme vartin verran. Söimme paikassa kuitenkin erittäin hyvät ja ruokaisat smørret. Nautimme aamuisin hotellilla sen verran tukevan aamiaisen, että brunssit jäivät väliin muinakin päivinä.

* * *

Café Norden
Østergade 61
1100 København K
www.cafenorden.dk, Google Maps

Aivan keskellä Kööpenhaminan pääostosaluetta, Strøgetillä HAY Housen alakerrassa sijaitseva Café Norden oli ainakin meidän korviimme kantautunut nimenomaan hyvänä brunssi-paikkana. Paikka ei ollut täynnä pelkästään turisteja, joten sekin kertoo jotain laadusta. Itse söimme täällä erittäin hyvät ja runsaat leivät. Paikkaa voi kyllä suositella, vaikka jalkojen leputteluun shoppailun lomassa.

Café Norden, © avaruusasema

* * *

Illalliselle ehdimme tuon aiotun neljä kertaa. Ensimmäisenä iltanamme kuitenkin vain sushille hotellimme alakertaan, Sushitreat-nimiseen paikkaan. Sää oli nimittäin niin kurja, että emme viitsineet lähteä yhtään pidemmälle. Sushi oli ihan hyvää, mutta aavistuksen kallista. Muina iltoina suunnistimmekin sitten eri ravintoloihin, hieman eri puolille kaupunkia, kahtena iltana kolmesta kohti Kødbyenin ravintola-aluetta. Ravintoloista alla lisää, mutta se pitää heti alkuun sanoa, että pöydän saaminen ei ollut helppoa. Varsinkin hiemankin suositumpiin paikkoihin kannattaa varaus tehdä jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Melkeinpä kaikilla ravintoloilla on englanninkieliset nettivarauspalvelut, joten se onnistuu kyllä ilman paikallista apua. Monessa ravintolassa on kyllä myös baaripaikkoja ja joustavuutta suomalaisia ravintoloita enemmän. Pöydän tuntui saavan myös jos meni suhteellisen aikaisin paikan päälle kyselemään, ainakin kahdelle hengelle. Mutta nyt niihin ravintoloihin.

* * *

Mother
Høkerboderne 9-15
1712 København V
www.mother.dk, Google Maps

Mother on varsin maineikas gourmet-pizzapaikka Kødbyenin ravintola-alueella. Tänne oli aivan mahdoton saada pöytää vaikka yritimme varausta heti kaupunkiin saavuttuamme. Koko viikko oli jo täynnä, myös arki-illat. Kahdelle löytyi tilaa jonottamalla, mutta isommalle seurueelle kannattaa pöytä ehdottomasti varata hyvissä ajoin etukäteen.

Palvelu on rentoa, mutta hyvää. Ruokakin tuli nopeasti, vaikka paikka oli aivan ääriään myöten täynnä. Pizzat olivan hyviä ja selvästi tehty hyvistä raaka-aineista, mutta mitään järisyttävää ei kuitenkaan tullut koettua. Paljon mainostettu pohja oli maukasta ja täytteet hyviä, mutta niin on meillä kotonakin. :P

Tunnelmaa ehkä hieman latisti se, että ravintolassa oli todella kuuma. Varmasti niillä isoilla ja massiivisilla pizza-uuneilla osansa tässä. Kaikesta huolimatta käymisen arvoinen paikka, jos pitää vähän laadukkaammista pizzoista. Paikan antipastit näyttivät myös herkullisilta, vaikka itse menimmekin suoraan asiaan eli siihen pizzaan.

Mother, © avaruusasemaMother, © avaruusasemaMother, © avaruusasemaMother, © avaruusasema

* * *

Cock & Cows
Gammel Strand 44
1202 København V
www.cocksandcows.dk, Google Maps

Cocks & Cows on diner-henkinen burgerpaikka, jota ystävämme kovasti suosittelivat. Ja turhaan eivät suositelleet, valtavan kokoisen burgerit olivat herkullisia. Pihvit olivat maukkaita, kasvikset tuoreita ja kastikkeet herkullisia. Teimme vain sen virheen, että tilasimme lisukkeita molemmille. Nekin olivat valtavia, eikä kaikkea jaksanutkaan millään syödä. Ranskalaiset oli kuitenkin selvästi tehty perunasta pakasteen sijaan, ja coleslaw oli hyvin kotitekoisen oloinen.

Paikkaan ei hämmentävästi saanut varattua pöytää kuin vain juuri avaamisajaksi. Ravintola oli kuitenkin lähes tyhjillään koko ruokailumme ajan. Pöytäpaikkoja ei ole ihan mahdottoman paljon, joten varaus voi olla paikoillaan. Suosittelemme kyllä ravintolaa, mutta kannattaa mennä isolla nälällä. Muuten ei lautaset tyhjene. :)

Cocks & Cows, © avaruusasemaCocks & Cows, © avaruusasemaCocks & Cows, © avaruusasemaCocks & Cows – Cheese'n'Smoke, © avaruusasemaCocks & Cows – Miss Veggie, © avaruusasema

* * *

Kødbyens Fiskebar
Flæsketorvet 100
1711 København V
www.fiskebaren.dk, Google Maps

Fiskebarista kirjoitimme jo ihan oman juttunsa. Sieltä voi lukea ravintolasta tarkemmin. Oli kuitenkin ehdottomasti yksi parhaimmista ravintoloista missä olemme koskaan käyneet.

Kødbyens Fiskebar, © avaruusasema

* * *

Torvehallerne KBH
Frederiksborggade 21
1360 København K
www.torvehallernekbh.dk, Google Maps

Torvehallerne ei ole ravintola vaan “paremman luokan” kauppahalli, jossa myydään paikallisia herkkuja ja laadukkaita raaka-aineita. Syy miksi se on tässä jutussa on, että siellä on myös useita pieniä ruokapaikkoja, joista saa hakea erilaisia ruoka-annoksia mukaansa tai paikalla nautittavaksi. Pöytiä ei yleensä ole vaan ruokailu tapahtuu baarijakkaroilla tms.

Hallista löytyy jo aiemmassa jutussa mainitun Coffee Collectiven kahvilan lisäksi mm. Paté Patén pieni viinibaarityyppinen Petit Paté, josta saa viinin lisäksi pientä purtavaa, keittoja ja naposteluannoksia. Itse kävimme Gorm’s -nimisessä pizzapaikassa haukkaamassa pizzataskut lähtöpäivänämme ennen kentälle lähtöä. Salaatilla täytetyt pikkupizzat olivat varsin herkullisia. Pohja ei aivan yltänyt Motherin tasolle, mutta muuten ei hirveästi jälkeen jäänyt. Suosittelemme!

Torvehallerne KBH, © avaruusasemaPetit Paté, © avaruusasemaGorm's, © avaruusasemaGorm's - Pizzaklappe, © avaruusasema

* * *

Suunnitelmissa oli myös monta muuta ravintolaa, jotka nyt tällä kertaa jäivät käymättä. Paté Patén ja BioMion ohi kävelimme pariin kertaan, ne ja monta muuta löytää jo mainitulta useita erinomaisia ravintoloita sisällään pitävältä Kødbyenin alueelta. Raakaruokaa tarjoava 42 Raw olisi ollut ihan mielenkiintoinen kokemus, kuten myös LêLê Nhà Hàngin brunssi, tai ravintola ihan muutenkin. Näiden lisäksi Kööpenhaminasta löytyy paljon monia muitakin laadukkaita ravintoloita, mm. useita Michelin-tähdin arvostettua ravintolaa. Näistä voi lukea vaikka tästä paikallisen ylläpitämästä ravintolaoppaasta. Yhteenvetona Kööpenhamina on kyllä ruokaturistille ehdottoman mieluinen paikka käydä.

Purjo-kampasimpukkapasta

Purjo-kampasimpukkapasta, © avaruusasema

Olemme vaikka kuinka pitkään jo halunneet tehdä kotona jotakin kampasimpukoista. Niitähän saa nykyään jo perusmarketinkin pakastealtaasta, saatavuus ei siis ole ongelma. Ei vaan ole tullut eteen kivaa reseptiä. Uusimmassa Glorian ruoka&viinissä (nro 83, 2/2012) oli kuitenkin herkullisen kuuloinen ja herkulliselta kuvassa näyttävä kampasimpukkapastan ohje. Tätä päätimme pääsiäsen pitkinä pyhinä kokeilla. Kuten yleensäkin kyseisen lehden ohjeissa, vaati resepti hieman räätälöimistä. Ohessa siis oma tulkintamme.

Purjo-kampasimpukkapasta (2 annosta)

  • 6-8 kpl kampasimpukoita (pakaste)
  • 1 rkl öljyä
  • 1 keskikokoinen purjo
  • 2 rkl voita
  • 1,5 rkl hunajaa
  • 1/4 tl suolaa
  • 2 rkl sitruunan mehua
  • 1/2 ps (0,25 g) sahramia
  • 4 öljyyn säilöttyjä artisokansydäntä
  • lisäksi
  • 250 g tuorepastaa
  • n. 150 g ricotta-juustoa
  • hyvää oliiviöljyä

Sulata kampasimpukat joko jääkaapissa (noin 6-8 tuntia) tai nopeasti siivilässä juoksevan veden alla. Pyyhi simpukoiden pinta kuivaksi talouspaperilla ja sivele ne kauttaaltaan öljyllä. Laita suolalla maustettu vesi kiehumaan pastaa varten. Itse teimme annoksen tuorepastasta, mutta mikään ei estä käyttämästä kuivapastaa. Kastike sopii kuitenkin ehkä aavistuksen paremmin tuorepastalle.

Halkaise purjo pitkittäin ja huuhdo se huolellisesti raottamalla varsia. Leikkaa noin 10 cm pituisiksi paloiksi ja siivuta suikaleiksi. Kuumenna voi paistinpannussa. Lisää purjo ja paista parin minuutin ajan, kunnes se alkaa hieman pehmetä. Sekoita hunaja ja suola joukkoon. Paista vielä keskilämmöllä minuutti tai pari.

Kuumenna purjon paistamisen kanssa samanaikaisesti toinenkin paistinpannu kuumaksi. Paista siinä hyvin öljyttyjä simpukoita noin 1-2 minuuttia molemmin puolin. Lisää simpukat sitten purjopaistoksen sekaan. Mausta sitruunamehulla ja sahramilla (voit jättää osan sahramista koristeeksi). Leikkaa artisokansydämet 4 osaan ja lisää pannuun.

Keitä tuorepastaa paketin ohjeen mukaan. Valuta pasta ja sekoita purjo-simpukkapaistoksen kanssa. Annostele lämpimille lautasille. Ripottele ricotta nokareina annosten päälle ja valuta hieman oliiviöljyä pinnalle. Voit ripotella myös loput sahramista koristeeksi. Tarjoa heti.

Teimme kastikkeen vähän turhan aikaisin. Purjo kypsyy nopeasti ja sen voi kuullottaa aivan yhtä hyvin vasta samaan aikaan kun paistaa kampasimpukoita. Tällöin purjoon jää vielä hieman suutuntumaa ja rakennetta eikä se mene täysin lötköksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli myös vähän turhan paljon sahramia, puolet riittää. Itse kun emme olleet aiemmin kampasimpukoita valmistaneet niin kitsastelimme aluksi turhaan öljyn kanssa, sitä kannattaa käyttää hieman enemmän kuin vain voidella simpukat, muuten ottaa helposti kiinni.

Ruoka oli kuitenkin erittäin hyvän makuinen, sahrami tuo hienostuneisuutta ja sopii erittäin hyvin kampasimpukoiden kanssa yhteen. Ricotta oli aika ehdoton juttu tasapainottamassa kokonaisuutta. Kampasimpukoiden kypsyydessäkin onnistuimme kuin ihmeen kaupalla lähes täydellisesti. Annokset hävisivät lautasilta nopeasti.