Jonty’s Ducks – viiniä ja ankkoja

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Luomuviinit ovat nostaneet vahvasti päätään esille viime vuosien aikana. Alkon valikoimassakin niitä näkee jo mukavan runsaasti. Viineissä luomuhan tarkoittaa sitä, että viljely on tehty ilman keinotekoisia myrkkyjä tai lannoitteita. Kemikaaleja (kuten sulfiitteja) saa kuitenkin käyttää viininvalmistuksessa. Luomu auttaakin ehkä enemmän tuotantoalueen elinkelpoisuuden säilyttämisessä eikä suuremmin maistu itse viinissä. Toki viinin ja rypäleiden kärsimä kemikaalikuorma on paljon pienempi kuin teollisesti tuotetun viinin osalta, jonka voisi kuvitella vaikuttavan, jos nyt ei makuelämykseen niin viinin nauttimisen kokonaisvaikutukseen ihmisen keholle.

Meille tuli mahdollisuus tehdä pienimuotoista yhteistyötä Etelä-Afrikkalaisen Avondalen viinitilan luomu-viinejä Suomessa edustavan jakelijan kanssa ja mielellämmehän tähän viininystävinä lähdimme.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Luonnonmukaisia ja biodynaamisia menetelmiä viiniensä tuottamisessa käyttävä Avondalen viinitila on vielä suhteellisen nuori tila (perustettu 1997), joka siirtyi luomutuotantoon vuonna 1999. Tila on perheyritys, jota pyörittää pariskunta Johnathan ja Ginny Grieve. Viinituotannossaan tila soveltaa itse kehittämäänsa BioLOGIC® -lähestymistapaa, jossa yhdistetään luomu- ja biodynaamisen viljelyn toimintatapoja uusimman tekniikan kanssa.

Meillä maistettavana olleen Avondalen Jonty’s Ducks -punaviinin nimen taustalle kätkeytyy yksi tilalla noudatettava hauska viljely-rituaali. Tilalla viiniköynnöksille hyvin haitallisten etanoiden torjunta on nimittäin hoidettu poikkeuksellisella vaikkakin hyvin perinteisellä tavalla. Viinitilalla kasvatetaan ankkoja, jotka kuljetetaan aina aika-ajoin herkuttelemaan etanoilla viiniköynnösten juurelle. Tällä saavutetaan vastaava hyöty kuin käyttämällä myrkyllisiä torjunta-aineita. Avondale on julkaissut myös hauskan videon, josta näkee kuinka homma toimii. :)

Ankkojen lisäksi tilalla on kuulemma myös pöllöjä ja ampiaisia hommissa. Rypäleiden viljelyn lisäksi myös viinit pyritään tekemään mahdollisimman luonnollisesti: viinin on annettu käydä luonnollisesti, siinä ei ole käytetty geenimuunneltuja raaka-aineita ja sulfiittejakin lisätään vain viinin säilymiselle välttämätön määrä.

Itse Avondale Jonty’s Ducks 2009 (Alkon numero 427737) viininä on sekoitus Syrahia (60 %) ja Cabernet Sauvignonia (40 %) ja sopii erinomaisesti kesän grilliherkkujen kanssa. Itse grillasimme tällä kertaa kasviksia ja naudan ulkofileepihvit. Ja kyllä maistui! Viini on hyvin tasapainoinen, tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, hieman tammea ja aavistus nokea. Maultaan Jonty’s on rypäleidensä summa, marjaisa ja mausteinen sekä suhteellisen hapokas ja tanniininen, mutta tanniinit ovat hyvin tasapainossa eivätkä ole kovin pitkät. Kokonaisuutena viini on suhteellisen pehmeä ja jopa helppo, hapokkuuden tuodessa siihen luonnetta. Toimii erityisen hyvin ruokaviininä, mutta menee myös helposti seurusteluviininä, varsinkin jos sen kanssa tarjoaa pientä naposteltavaa.

Teimme myös pienen “sala-gallupin” Alkossa ja kysyimme mitä mieltä Alkon asiakaspalvelija oli Jonty’s Ducks viinistä. Hän kertoi, että viini on ehdottomasti Etelä-Afrikkalaisten viinien parhaimmistoa ja viini olikin saanut paljon kehuja heidän omassa tastingissaan.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Viinipullosta löytyy myös QR koodi, jota oli aivan pakko testata. Tämän ideana on siis antaa kätevästi ja nopeasti lisää tietoa tuotteesta. Latasin puhelimeen ilmaisen QR reader ohjelmiston, skannasin QR koodin ja olin hetkessä Avondalen sivuilla. QR readerin voi myös ostaa 79 sentillä, jolloin pääsee eroon mainoksista. Pitää vielä testailla ilmaisversion kanssa, että tuleeko appsia käytettyä.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasemaAvondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Selleri kasvamaan

Selleri kasvamaan, © avaruusasema

Tänä keväänä emme laittaneet mitään yrttejä kasvamaan siemenistä ja nyt se taitaakin olla jo liian myöhäistä? Päätimme, että ostamme yrtit ja muut taimina hyötykasviyhdistyksen taimitorilta. 17 Apart -blogissa tuli vastaan hauska sellerin kasvatusohje, jossa selleri kasvatetaan valmiin sellerin kannasta. Jännä nähdä onnistuuko tämä, raportoin lisää kun homma etenee.

Sellerin kanta laitetaan kulhoon, jossa on vettä ja valoisaan paikkaan noin viikoksi. Vesi kannattaa vaihtaa muutaman päivän välein ja päivittäin voi myös suihkepullolla suihkuttaa vettä suoraan sellerin keskustaan. Tässä kuvassa sellerin kanta oli juuri leikattu, mutta nyt selleri on ehtinyt olla kulhossa muutaman päivän. Mielestäni ihan selvästi keskustasta alkaa jo tulla pientä vihreää lehteä. Kun lehdet ovat kasvaneet muutaman sentin mittaisiksi, kanta istutetaan multaan niin että vain uudet lehdet jäävät mullan päälle.

Saimme postissa uuden Fiskars Verso -lehden, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Voit napata Fiskars Verso -lehden mukaasi puutarhaliikkeistä, lehteä jaetaan Fiskarsin jälleenmyyjillä ympäri Suomea. Lehti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, siinä on hyviä vinkkejä istutuksiin ja puutarhan hoitoon. :)

Ensimmäiset versot

Ensimmäiset versot, © avaruusasema

Viikko sitten laitoimme versot kasvamaan ja nyt satoa alkaa jo olla mukavasti. Aloittelijoina teimme tietenkin muutaman virheen. Ensinnäkin laitoimme siemeniä aivan liian tiheästi. Seuraavalla kerralla niitä pitää laittaa paljon vähemmän. Ja toiseksi vihanneskrassin siemeniä ei ilmeisesti olisikaan pitänyt liottaa lainkaan. Ne muuttuivat liotuksessa yhdeksi limaksi, mutta toisaalta liman sai kätevästi levitettyä alustalle.

Ainakin vihanneskrasseista ja auringonkukan versoista tuli oikein hyvän makuisia. Nyt on vielä hieman epäselvää kuinka pitkäksi näiden kuuluu kasvaa? Muistan lukeneeni jostain, että toisia sirkkalehtiä ei saisi tulla, sillä muuten versot muuttuvat puiseviksi. Hitaiten versoista on kasvanut parsakaali, joka vasta nyt on kasvattanut muutamia juuria.

Nämä pienemmät Nelson Gardenin kasvatuspurkit tuntuvat toimivan käytännössä ehkä hieman paremmin kuin tuo iso, joten niitä voisi käydä hakemassa Plantagenista vielä muutaman lisää.

Ensimmäiset versot, © avaruusasemaEnsimmäiset versot, © avaruusasemaEnsimmäiset versot, © avaruusasema

Versot kasvamaan

Versotusvälineet, © avaruusasema

Innostuin versojen kasvattamisesta törmättyäni tähän ihmekasvattimeen netissä. Lähdin etsimään lisää tietoa vesojen kasvattamisesta ja hyviä vinkkejä tuli vastaan muun muassa ihanassa Moments blogissa. Tuo laite jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni, sillä olisi siistiä kasvattaa versot ilman multaa. Viime viikon maanantaina menin heti töiden jälkeen käymään Plantagenissa tarkoituksena ostaa jokin laakea astia, jossa versoja voisi kasvattaa. Minulla oli jo korissa sellainen, kunnes viime hetkellä näin Nelson Gardenin versotuskaukalot.

Nämä olivat juuri sellaiset mitä olin ajatellut! Ostin yhden isomman kaukalon ja yhden kahden kaukalon setin pieniä. Sekä luomulaatuisia siemeniä neljää eri sorttia: auringonkukkaa, sinimallasta, vesikrassia ja parsakaalia. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt jättää tuo iso kokonaan ostamatta ja ostaa enemmän näitä pieniä. Kuten kuvasta näkyy, isossa on niin laajat reiät ettei siinä voi kasvattaa muita kuin auringonkukanversoja tai herneenversoja. Muut siemenet ovat niin pikkuruisia, että putoavat rei’istä läpi.

Versotusvälineet, © avaruusasemaVersotusvälineet, © avaruusasema

Istutushommat tyssäsivät heti täysin, koska ohjeessa käskettiin liottaa siemeniä yön yli ja nyt oli aamu. Ehkä ne olisi voinut laittaa päiväksikin likoamaan, mutta päätin odottaa iltaan kuten ohjeessa neuvottiin. Voihan olla, että kuun vetovoimalla on jotain tekemistä lopputuloksen kanssa. ;)

Kun siemenet ovat lionneet, ne levitetään tasaisesti ritilälle ja niitä suihkutetaan suihkepullolla muutaman kerran päivässä. Kun juuret alkavat kasvaa alusta täytetään vedellä ja vesi vaihdetaan kerran päivässä. Satoa pitäisi tulla noin viikon kuluttua istutuksesta. Nelson Gardenilta löytyy selkeä opasvideokin aiheesta.

Luin jostain, että versotettavia siemeniä pitää säilyttää pimeässä kunnes ne alkavat itämään. Näissä ohjeissa ei puhuta mitään siitä. Mitä luulette, kannattaako nämäkin pitää aluksi pimeässä vai voiko pitää valoisassa?

Ps. Täällä Koemaistajan versotuspuuhia samaisilla välineillä. :)

Moleskinen matkalaatikko

Moleskine Travel Box, © avaruusasema

Eivät Moleskinet tähän loppuneet. Tilaukseen lähti myös hieno Travel Box -”kirja”, jonka sisältä löytyy Travel journal sekä todella hienoja matkatavaroiden osoitelappuja. Kun journal ja osoitekortit ovat käytössä sinisen laatikon sisällä voi säilyttää jotain. Vähän niin kuin elokuvissa, kun kirjan sisään on piilotettu jotain salaista. :)

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin tämä Travel box oli ehkä hieman turha ostos. Travel journal ei ollut mielestäni ihan niin hyvä kuin olin odottanut. Matkasivut on jaettu vähän kummallisesti viikonloppuihin, lyhyisiin matkoihin ja pitkiin matkoihin. Tuntuisi kuitenkin kätevimmältä  kirjata matkamuistiinpanot kronologisessa järjestyksessä.

Viini ja resepti kirjat vaikuttavat ehdottomasti näistä Passion journaleista kaikkein pätevimmiltä. Muihin muistiinpanoihin aion jatkossa käyttää tyhjiä Moleskinen kirjoja ja apuna vaikka valmiita sivujapohjia. Onhan tuo koko Travel Box todella hieno, mutta ehkä ei niin käytännöllinen sitten kuitenkaan.

Moleskine Travel Box, © avaruusasemaMoleskine Travel Box, © avaruusasemaMoleskine Travel Box, © avaruusasema