Pehmeä parsakaalikeitto

Pehmeä parsakaalikeitto, © avaruusasema

Arkinen aherrus koitti taas Joulun ja uudenvuoden jälkeen ja epäterveellisen ruoan vastapainoksi alkoi jo kaipaamaan jotain vihreää. Vallitseva kurja sää sai taas hylkäämään salaatit ja kallistumaan keittojen suuntaan. Hetken väsytystaistelun jälkeen sain läpi ideani parsakaalikeitosta. Aineet tuli ostettua ensin ja sitten päässä muotoutunutta reseptiä hieman hiottua Maku-lehden sivuilta löytyvän reseptin suuntaan.

Pehmeä parsakaalikeitto (4 annosta)

  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • oliiviöljyä
  • nokare voita
  • 600 g parsakaalia
  • 5 dl vettä
  • 1,5 dl kasvisfondia
  • 100 – 125 g sinihomejuustoa
  • 2 dl kermaa
  • 1 rkl balsamicoa
  • 1 tl sokeria
  • mustapippuria
  • (suolaa)

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljyä ja pieni nokare voita kattilassa, lisää sipulit ja kuullota hetken aikaa. Huuhtele parsakaali(t) ja pilko sopiviksi paloiksi. Halutessasi voit käyttää myös vartta, mutta silloin keittoaika on huomattavasti pidempi. Lisää parsakaalit kattilaan, kaada päälle kuumennettu vesi, johon kasvisfondi on sekoitettu. Parsakaalien ei tarvitse peittyä veteen, katso vain että juurevat osat ovat veden alla ja keitä kannen alla noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kaikki pehmenneet.

Nosta kattila sivuun levyltä, murenna sinihomejuusto kasvisten joukkoon ja lisää kerma. Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta balsamicolla, sokerilla ja mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Kuumenna keitto vielä uudelleen, mutta älä keitä. Tarjoa heti hyvän leivän kera.

Keitto oli todella samettista, mutta sinihomejuuston kanssa kannattaa olla tarkkana. Sitä lipsahtaa helposti liikaa jolloin se jyrää kaikki muut maut alleen. Balsamicon ja sokerin lisääminen voi kuulostaa kummalliselta, mutta ne todella kuuluvat tähän keittoon. Keiton luonne muuttuu aivan täysin niiden lisäämisen jälkeen. Todella hyvää oli. Tehdään toistekin.

Keitosta saa hieman näyttävämmän keittämällä osan parsakaalin nupuista erikseen suolatussa vedessä kypsiksi ja lisäämällä ne vasta annoksien päälle. Meille tämä tuli mieleen vasta kun kaikki nuput olivat jo kattilassa.

Pippurinen kukkakaalikeitto

Meillä syksy on aina keittojen aikaa. Teemme usein arkisin kasvissosekeittoja iltapalaksi. Ne ovat hyviä, nopeita ja helppoja, ja kestävät hyvin uudelleen lämmittämistä. Lämmin ja mausteinen keitto pelastaa koleudelta, kun tulee arkisin kotiin tuolta alati pahenevasta kylmyydestä. Tämä kukkakaalikeitto syntyi ihan vahingossa, teki kukkakaalia mieli ja muut aineet vaan tuli poimittua fiiliksen mukaan kaupan hyllyltä.

Pippurinen kukkakaalikeitto (4-6 annosta)

  • 1-2 sipulia
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 kg kukkakaali
  • 100 g mustapekka-juustoa
  • 2 dl kermaa
  • 7-8 dl kasvislientä (7-8 dl vettä + 2 rkl fondia)
  • tuoretta persiljaa
  • suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes ne alkavat pehmetä.

Huuhtele kukkakaali ja pilko se pieniksi kukinnoiksi. Lisää kukkakaalit kattilaan ja kaada kasvislientä päälle sen verran että ne juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna ja keitä kunnes kukkakaalit ovat kypsiä.

Murenna sitten keiton joukkoon juusto. Lisää myös kerma. Kuumenna ja sekoita samalla hyvin. Soseuta keitto sauvasekottimella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Mausta ja koristele hienonnetulla persiljalla. Tarjoa hyvän leivän tai vaikka itse tehtyjen krutonkien kanssa.

Ei tästä ollenkaan hullumpaa tullut. Samettista ja pehmeää, mutta pippurista. Kyllä tätä tulee varmasti toistekin tehtyä. Teimme myös hieman kuivahtaneesta patonginlopusta krutonkeja keiton kanssa syötäviksi. Sopivat hyvin murennettuina keiton sekaan.

Katso lisää kuvia…

Tulinen suppilovahverokeitto

Kuten jo vähän aikaisemmin varmasti kävi ilmi, on meillä vähintään riittävästi suppilovahveroita säilöttynä pahan päivän varalle. Ja vielä viime sunnuntaina isäni toi jälleen ison korillisen lisää juuri metsästä poimittuja suppiksia. Suurin osa näistäkin kuivattiin, mutta osa otettiin sivuun sienikeittoa varten. Emme halunneet tehdä tavallista kermaista keittoa vaan kokeilla jotain uutta. Molemmat kun olemme flunssassa niin jotain mausteista teki mieli.

Maku-lehden resepteistä löytyi tomaattinen ja mausteinen keitto, joka vaikutti riittävän poikkeavalta. Hieman kuitenkin vielä virittelimme keittoa oman näköiseksemme.

Tulinen suppilovahverokeitto (4-6 annosta)

  • 250 g suppilovahveroita
  • 2 punasipulia
  • 1 salottisipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl voita
  • 2 tl sambal oelek -tahnaa (chilitahnaa)
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 2 prk (á 400g) tomaattimurskaa
  • 5 dl vettä
  • 1,5 rkl hunajaa
  • 1 tl suolaa
  • 0,5 tl timjamia
  • turkkilaista jogurttia

Puhdista ja pilko suppikset. Hienonna sipulit ja valkosipuli.

Sulata voi suuressa kattilassa ja paista sieniä keskilämmöllä kunnes niistä ei enää juuri irtoa nestettä. Lisää sipulit ja valkosipuli kattilaan ja kuullota kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää joukkoon sambal oelek ja vehnäjauhot ja sekoita hyvin.

Kaada tomaattimurska ja vesi kattilaan. Mausta hunajalla, suolalla ja timjamilla. Keitä miedolla lämmöllä noin vartin ajan. Tarkista maku ja lisää suolaa sekä mustapippuria tarvittaessa.

Annostele keitto lautasille ja tipauta juuri ennen tarjoamista jokaiseen annokseen ruokalusikallinen turkkilaista jogurttia. Se leikkaa kivasti keiton tulisuutta ja tuo vastapainoa muuten hieman hallitsevalle tomaattisuudelle.

Käytimme tomaattimurskana purkillisen Muttin Polpaa ja toisen purkitettuja pilkottuja luomu-tomaatteja. Polpasta tuli kivaa sakeutta ja tuosta toisesta taas mukavaa rakennetta keittoon.

Keitto oli sopivan tulista, sopii hyvin flunssaisena nautittavaksi. Oikein hyvä vaihtoehto tavalliselle kermaiselle sienikeitolle. Varmasti tullaan tekemään uudestaankin. Niin ja turkkilainen jogurtti kruunaa ruoan, sitä ei kannata jättää pois.

Kermainen sienikeitto

Emme ole itse vielä ehtineet sienimetsälle, mutta saimme ihanaksi yllätykseksi Mikon vanhemmilta taas purkin kuivattuja kanttarelleja ja tatteja. Suunnittelimme aluksi tekevämme keiton pakkasessa löytyvistä suppilovahveroista, mutta päätimmekin valmistaa keiton kuivatuista sieniestä. Olemme harkinneet vihanneskuivurin hankkimista, mutta minne kaappiin sekin mahtuisi. Osaako joku suositella hyvää vihanneskuivuria?

Kermainen sienikeitto (4 annosta)

  • 1 dl kuivattuja sieniä tai 1/2 l tuoreita
  • 2-3 salottisipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • voita
  • merisuolaa
  • mustapippuria
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 2 dl kermaa
  • 8 dl vettä
  • kasvisfondia
  • 3 rkl vehnäjauhoa
  • 100g Philadelphia juustoa
  • (tryffeliöljyä)

Liota kuivattuja sieniä kunnes ne ovat pehmeitä. Paista silputtuja sipuleita ja sieniä voissa kattilassa kunnes sipulit alkavat hieman ruskistua. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon valkoviini ja anna alkoholin haihtua. Lisää vehnäjauho ja sekoita hyvin. Lisää heti tämän jälkeen vesi ja kasvisfondi. Kun fondi on sekoittunut lisää kerma ja kun keitto on jälleen kuumaa Philadelphia juusto.

Kun keitto alkaa olla valmista, aja keitto vielä sauvasekoittimella tai blenderillä samettiseksi. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Maun kruunaa annoksen päälle lorautettu tryffeliöljy.

Keitto oli todella hyvää ja tätä teemme varmasti uudestaan! Keiton voi tehdä mistä tahansa kotimaisista metsäsienistä. Herkkusieniä ei tähän kannata laittaan. :) Kuvan tuoreet kanttarellit pääsivät karppipizzan päälle. Siitä tulossa reseptiä myöhemmin.

Huijarin rapukeitto

Viikon ajan mietittiin, että kehtaako tätä juttua edes julkaista. Useimmiten tehdään ruoat pidemmän kaavan mukaan, mutta viime lauantaina laiskotti. Olimme lähdössä hakemaan Stockalta aineita Glorian kesäkuun 2011 numerosta löytyvän rapukeiton tekemiseksi, mutta lopulta kokonaisten katkarapujen, erinäisten kasvisten ja hienostuneiden mausteiden sijaan ostoskoristamme löytyikin pari purkkia Stockmann Gourmet katkarapukastiketta. Syntyi huijarin rapukeitto. :)

Huijarin rapukeitto (4 annosta)

  • 2 prk Stockmann Gourmet katkarapukastike
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1/2 tl cayennepippuria
  • 1-2 tl hunajaa
  • 25 g voita
  • 2 dl kermaa
  • 250 g jättikatkaravun pyrstöjä
  • tuoretta timjamia koristeluun

Kaada rapukastikkeet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää tomaattipyree, cayennepippuri ja hunaja. Keitä hetki hiljalleen samalla sekoittaen.

Vaahdota kerma kevyesti erillisessä kulhossa. Vatkaa sitten kermavaahto ja nokare kylmää voita keiton joukkoon.

Asettele katkaravun pyrstöt lautasten pohjalle ja kaada kuuma liemi päälle. Ravuista kannattaa poistaa myös se pieni pyrstön pää niin keittoa on mukavampi syödä. Jätä muutama pyrstö kuitenkin vielä koristelua varten. Revi annosten päälle hieman tuoretta timjamia.

Keitosta tuli ihan hyvää, ainakin sen verran hyvää että tätä voisi ihan hyvin tehdä joskus vaikka alkuruoaksi. Pitää kyllä joskus kokeilla ihan pidemmän kaavan mukaan tehtynä, keittämällä rapuliemi itse rapujen kuorista ja kasviksista. Sittenhän sen vasta tietää kuinka erilaisen lopputuloksen niin saa aikaiseksi.

Ruoan kanssa nautimme lasilliset luomu-valkkaria Jacobus Riesling Trocken. Sopi erittäin hyvin keiton kanssa yhteen. Hapokas ja mineraalinen, aavistuksen sitruunainen maku tasapainotti rapukeiton aavistuksen suolaista ja maanläheistä suutuntumaa.

Niin ja ennenkuin joku huomauttaa niin kuvassa on tosiaan oreganoa timjamin sijaan. Unohdettiin nimittäin ostaa timjamia. :D