Keittiö, ennen ja jälkeen

Asuntomme kuivatilojen remontti oli tehty valmiiksi jo jonkin aikaa ennen tämän blogin aloittamista, joten siitä emme ole hirveästi kirjoitelleet. Meiltä on kuitenkin jo monta kertaa pyydetty juttua remonteista, joten tässä tämä ensimmäinen osa sitten tulisi. Aloitetaan keittiöstä.

Asuntomme oli alunperin aika tyypillinen 70-luvun tuote, jossa kaikki tilat oli jaettu omiksi kopeikseen, kuten myös keittiö. Keittiötä ei myöskään tuohon aikaan pidetty sosiaalisena tilana, joten sen pinta-ala oli minimoitu. Siellä tehtäisiin kuitenkin vaan ruokaa. Meille ajatus erillisestä keittiöstä ja olohuoneen yhteydessä olevasta ruokailutilasta (ks. juttu asunnon pohjan muutoksesta) tuntui vieraalta ja päätimmekin jo heti asuntonäytössä, että seiniä siirtyisi. Keittiön vieressä oli suuri makuuhuone, josta oli mahdollista lohkaista osa keittiön puolelle. Tällöin myös ruokapöytä saataisiin keittiön puolelle.

Ostohetkellä asunto oli yllä olevan kuvan mukaisesti täysin samoilla kalusteilla varustettu kuin valmistumishetkellä. Keittiöön ei ollut tehty mitään ehostusta ajan kuluessa. Näky oli lohduton, mutta samalla inspiroiva. Mitään ei ainakaan tarvitsisi säästää. Remontti aloitettiinkin purkamalla kaikki keittiön kalusteet. Koneet ja kalusteet olivat niin huonossa kunnossa, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimittaa ne kaikki, jääkaappia lukuunottamatta, suoraan kaatopaikalle.

Samalla kun keittiötä purettiin, purettiin myös makuuhuoneen (josta tuli työhuoneemme) ja keittiön välinen kevyt seinä. Myös molempiin sekä makuuhuoneeseen, että keittiöön johtavat ovet poistettiin. Tilalle saatiin avara kulkuaukko, jonka myötä keittiöstä muodostui yhtenäinen tila olohuoneen kanssa, aivan kuten olimme suunnitelleetkin.

Työhuoneen ja keittiön välille rakennettiin uusi seinä, samalla saimme ison aiemmin piilossa olleen ikkunan siirrettyä keittiön puolelle. Ovi työhuoneeseen siirrettiin keittiön taka-osaan. Seinä maalattiin pirteän lime-vihreäksi.
Keittiön kattoon muodostui seinän siirron seurauksena kahta erilaista pintamateriaalia olevat alueet. Makuuhuoneessa katto oli ruiskutettu vetonitillä, kun keittiössä katto oli puolestaan tasoitettu. Aluksi ajattelimme, että levytämme katon ja laskemme sitä alaspäin. Lopulta kuitenkin päädyimme vain piilottamaan saumakohdat peitelevyn avulla, koska emme halunneet tinkiä huonekorkeudesta. Eikä lopputuloksesta tullut mielestämme ollenkaan huono.

Lopulta uuden keittiön lattia oikaistiin ja sen päälle asennettiin olohuoneen kanssa yhtenäinen parketti. Keittiön kalusteet hankimme Keittiö.netistä, seinäkaappeja ja L-muotoisia alakaappeja asentamaan palkkasimme asennusfirman. Tämä tehtiin aikataulusyistä kesäloman loputtua. Jääkaapin vieressä olevat kaapistot tulivat jälkitoimituksena ja ne asensimme itse. Koneet valitsimme Boschin mallistosta lukuunottamatta mikroa, jonka saimme Keittiö.netistä edullisesti kalusteiden ohessa. Ainoa virhe koneita valitessa oli se, että emme osanneet investoida induktio-tasoon.

Lopputuloksena saimme keittiön, jossa olemme paljon viihtyneet ja joka on käytössämme hyvin toiminut. Toki vuosien saatossa on alkanut suunnittelemaan vaikka mitä ja nyt melkein 5 vuotta myöhemmin lopputulos näyttäisi varmaan aika erilaiselta. Teimme koko remontin omin avuin, lukuun ottamatta mainittua keittiökaappien asennusta sekä sähkö- ja putkitöitä, joten siitä ainakin olemme ylpeitä.

Olohuoneen seinälle kasvoi puu

Olemme saaneet todella paljon kyselyitä koskien olohuoneemme seinää. Kysymyksiä on tullut sekä kommentteina eri blogijuttuihin, että sähköpostitse. Päätimme siis hieman kertoa seinän värityksestä ja puun synnystä vaikka tarina onkin jo useamman vuoden vanha.

Olohuoneemme seinät oli pääremontin päättyessä maalattu kaikki hieman ruskeaan taittavalla valkoisen sävyllä. Tässä vaiheessa huoneessa ei myöskään ollut yhtäkään sen lopullisista kalusteista. Adean Camp -sohva oli kuitenkin jo tilattu ja sen verhoilukangas ja väri olivat tiedossa. Päätimme, että sohvan taakse jäävä seinä maalataan “maitokahvin” väriseksi. Väri valittiin Tikkurilan Kaunis Koti värilastujen perusteella ilman tarkkaa sovittamista sohvan väriin, mielikuvien varassa. Väri oli onneksi kuitenkin täydellisen sopiva. Seinä maalattiin Tikkurilan Harmony täyshimmeällä maalilla, joka oli sävytetty Symphony värijärjestelmän sävyllä 4621 (Kaunis Koti -värilastu 31. Basilicum).

Tässä vaiheessa heräsi myös ajatus koristella jollakin yksinkertaisella seinämaalauksella se olohuoneen maitokahvi-seinän nurkka joka ei jäisi sohvan taakse. Päätimme tehdä siihen tyylitellyn yksinkertaisen puun valkoisella värillä. Sopivan sablonan tai valmiin puukuvan löytyminen osoittautui kuitenkin ongelmaksi ja lopulta puu piirrettiinkin itse lyijykynällä paperille. Sitten tämä kuva skannattiin tietokoneelle, jotta sen voisi heijastaa tykillä seinälle maalaamisen avuksi. Töistä lainaamani videotykki ei kuitenkaan pystynyt tuottamaan riittävän suurta kuvaa, joten maalaus oli tehtävä kahdessa osassa. Aluksi heijastettiin alaosa oikealle kohdalle oikeassa kuvakoossa ja sitten siirrettiin tykin kuvaa ylöspäin ja sovitettiin puun kuva oikealle kohdalleen.

Puu maalattiin myös Tikkurilan valkoisella täyshimmeällä Harmony maalilla. Maalaus tehtiin vapaalla kädellä käyttäen öljymaalaukseen tarkoitettua pientä jäykkää sivellintä. Näin pystyi tekemään riittävän tarkkaa jälkeä. Lopputulos paljastui ihan onnistuneeksi siinä vaiheessa kun sohva vihdoin saatiin paikoilleen ja se sai kaverikseen TuplaKupla-valaisimen. Tässä vaiheessa tosin harkitsimme puun korvaamista isolla TuplaKuplan kuvalla, mutta se suunnitelma jäi kuitenkin toteuttamatta.


Kuvat on otettu vanhalla kameralla, remontin keskellä ja vielä pimeässä. Jälki ei siis ole aivan parasta mahdollista. Kuvista on lisäksi rajattu pois läjä remonttiromua, jos ihmettelitte alakulman katkoviivalla rajattua aluetta. :)

Ennen ja jälkeen

Deko-jutun yhteydessä mainitsimme, että voisimme jossain vaiheessa kertoa hieman lehtijuttua enemmän kotimme remontista ja sen taustoista. Kylpyhuoneesta blogiin on tullut kirjoitettua, mutta muiden tilojen remontti oli tehty jo ennen tämän blogimme olemassaoloa, emmekä siitä siis ole kirjoitelleet.

Alkutilanne oli muutama vuosi takaperin se, että etsinnässä oli asunto tyyppiä “remontoijan unelma”. Oli oikeastaan alusta asti selvää, että muiden remontoimaan ei kannattaisi rahojaan haaskata, koska homman joutuisi kuitenkin tekemään uudelleen. Tällöin tuli bongattua huonokuntoisen kolmion myynti-ilmoitus. Asunnon kunto oli masentava – kodinkoneet rikki, kalusteet hirvittävässä kunnossa kuten kaikki pintamateriaalitkin. Näkymä ulos, kohtuullinen hintapyyntö ja ennen kaikkea pohjaratkaisun mahdollisuudet saivat kuitenkin kiinnostumaan. Vaikka asunto ei aivan kohdealueella sijainnutkaan, tuli kaupat tehtyä aika nopeasti. Nyt aluksi juttua pohjan muutoksesta.

Ostohetkellä asuntomme pohjaratkaisu oli ensimmäisen ylläolevan kuvan mukainen. Huoneet oli jaettu säntillisesti omiksi kopeikseen ja kaikkiin johti oma ovi. Eteinen oli oikea ovien sekameteli. Jo asunnon näytössä tuli kuitenkin huomattua, että tärkeimmät väliseinät olivat kevyitä ja purettavissa tai siirrettävissä. Teimmekin heti alkuun muutoksia huonejärjestelyihin.

Siirsimme keittiön ja suuren makuuhuoneen välistä seinää suurentaaksemme keittiötä. Suuri makuuhuone oli tarpeisiimme aivan liian suuri. Siitä oli tulossa työhuoneemme, eikä sen tarvitse olla olohuonetta suurempi. Keittiö taas oli pieni sekä koppimainen. Halusimme luopua erillisestä ruokailutilasta ja siirtää ruokapöydän keittiön puolelle. Halusimme myös keittiön liittyvän luonnollisemmin muihin asunnon oleskelutiloihin.

Toisena suurempana muutoksena purimme olohuoneen liukuoviseinän. Aluksi kokonaan, mutta koska yllätyksiä aina sattuu ja seinän sisältä löytyi sähkölinja niin päätimme rakentaa seinää takaisin sen verran, että kylpyhuoneen ovi ei näy olohuoneeseen. Lopulta ihan hyvä ratkaisu kuitenkin.

Kolmas seinämuutos koski etuoven vieressä sijaitsevaa vaatehuonetta, jonka oven poistimme ja korvasimme liukuovilla. Muutettu pohja on kuvattuna alemmassa kuvassa.

Nämä kolme suurempaa muutosta muuttivat asunnon luonteen aika radikaalisti. Valoa tulee nyt paljon tasaisemmin joka puolelle asuntoa ja muutenkin avaruus lisääntyi huomattavasti. Toki paljon muutakin tehtiin, mutta mielestämme nämä muutokset olivat merkittävimmät asunnon muuttuessa oman tyylimme mukaiseksi.

Kylpyhuone vihdoinkin valmis!

Vihdoin on tullut aika kerätä yhteen kylpyhuoneremonttimme kaikki vaiheet. 25. päivä maaliskuuta aloitettiin ja kaikkien mutkien jälkeen nyt alkaisi olla valmista. Vielä pieni loppusilaus jäljellä, mutta ulkopuolisten hommat on nyt tehty. Aiemmin olemme jo raportoineet rakennusvaiheista ja nyt on sitten tullut aika pestä likapyykkiä ja jatkaa siitä kun kaikki alkoi mennä pieleen.

Vaikeuksiemme yhteisenä tekijänä on putkimiehen aliurakka. Pääurakoitsijalle on annettava täysi synninpäästö lukuunottamatta aliurakoitsijan valintaa. Ensimmäiseksi putkimiehemme ei osannut tarpeeksi ajoissa avata suutansa siitä, että pyyhekuivain oli toimitettu pinta-asennusliittimillä sovitun uppoasennuksen sijaan. Jos tämä olisi tullut puheeksi ennen kuin kuivain oli jo kiinnitetty seinään olisi selvitty vain muutaman päivän viiveellä ja lopputulos olisi ollut halutunlainen. Putkiin jouduttiin siis tekemään aivan turhat ja lopulta vaikeiksi osoittautuneet mutkat. Aluksi patteri liitettiin lämminvesikiertoon joustavilla putkilla, mutta nämä alkoivat valitettavasti ruostumaan hapekkaan veden vaikutuksesta (vaikka niiden pitikin olla ruostumattomasta teräksestä). Lopulta nämä putket jouduttiin korvaamaan sarjalla kulmia ja liittimiä, lopputulos joka ei esteettisesti aivan vastaa odotuksiamme, mutta siihen on nyt tyydyttävä. Lisäongelmia patterin asennukseen toi se, että vesijohdot oli piikattu väärään kohtaan seinään, joten toinen puoli oli kiinnitettävä liimaamalla. Oikean liiman valinta kesti putkimieheltämme 8 viikkoa. Nyt on onneksi todella tukevasti seinässä.

Edellä mainittu ei kuitenkaan ollut vielä mitään verrattuna siihen mitä tapahtui kun kylpyhuone oli mainitun patterin kiinnitystä vaille valmis. Putkimiehen asentaessa valmiiseen kylpyhuoneeseen huoltoluukkua, keksi hän väärän kokoinen luukku kädessään alkaa rälläköimään sitä sisätiloissa. Lopputuloksena pilalla oleva wc-istuin ja 30 vaihtamista vaativaa seinälaattaa. Kun emme voineet olla vahtimassa oli tämä urakoitsija päättänyt alkaa ratkomaan ongelmia omin päin: jälkiä oli yritelty peitellä valkoisella maalilla ja lopulta joku “kaveri” oli laatoittanut pahiten kärsineet laatat uudelleen luokattomasti. Emme tätä tietenkään hyväksyneet. Tässä vaiheessa alkoi sitten se odottelu, johtuen putkimiehen kyvyttömyydestä hoitaa asiaa vakuutuksensa kautta ja osaltaan myös vakuutusyhtiön todella hitaan toiminnan takia.

Lopulta monen viikon odottelun jälkeen saimme, meille jo laatoituksia todella hyvällä lopputuloksella tehneen, ammattilaisen korjaamaan vahingoittuneet laatat ja laatoittamaan vahingoittuneen wc-istuimen kotelon uudelleen. Lopputulos oli erittäin hyvä vaikka aivan kaikkia, tosin piilossa olevia, vahingoittuneita laattoja ei pystyttykään vaihtamaan vesieristyksen rikkoutumisen pelossa. Tästä seurasi sitten seuraava uskomattoman pitkä odotteluaika, kun odottelimme uutta wc-istuinta IDO:lta. Putkimies tilasi sen varoituksista piittamatta viimetipassa ja välikäsien kautta, joten toimitusaika venyi vaikka kuinka pitkäksi. Emme oikeastaan edes tiedä oliko istuinta edes tilattu, koska vasta uhkailujen ja asiamiehen värväämisen jälkeen saimme uuden istuimen muutamassa päivässä kotiimme. Sen jälkeen putkimies ramppasi pari päivää edestakaisin tukun ja meidän kylppärin väliä yrittäen asennusta. Lopulta istuin saatiin paikoilleen, mutta valitettavasti takaiskut eivät loppuneet tähän. Uudessa wc-istuimessa oli valuvirhe, jonka takia asennusaukon peitelaippa ei pysynyt paikoillaan.

Tässä vaiheessa emme oikeastaan enää halunneet olla missään tekemisissä putkimiehemme kanssa, eikä hänkään enää vaikuttanut ollenkaan yhteistyökykyiselta. Päätimme siis asioida suoraan IDOn kanssa, vaikka reklamointi olisikin ollut putkimihen vastuulla. Aikamme soiteltuamme puheluita saimme lopulta sovittua, että saamme uuden istuimen takuuseen ja se tullaan IDOn toimesta asentamaan. Tällöin elimme jo heinäkuuta. Heinäkuun puolessavälissä saimme sitten lopulta asentajalta soiton ja sovimme asennuksesta muutaman päivän päähän. Yllätys oli kuitenkin suuri kun paikalle tuli hyvin vähän seinä-wc:iden asentamisesta kokemusta omaava putkimies, ei siis IDOn edustaja vaan aliurakoitsija. Hyvin epävarmasta alusta huolimatta annoimme miehelle mahdollisuuden yrittää, mutta tämä sitten kostautuikin. Istuimen asentaminen ei onnistunut ollenkaan ja aivan kuin kaiken kruunuksi onnistui tämäkin putkimies sitten lopulta halkaisemaan yhden wc-koneistoa verhoavista laatoista. Tässä vaiheessa pääsi ilmoille jo melkoinen määrä kirosanoja. Onneksi samasta yrityksestä löytyi nopeasti ammattitaitoinen laatoittaja, joka kävi jo muutaman tunnin päästä korjaamassa vahingon. Jäimme kuitenkin kauhulla odottamaan seuraavaa päivää ja wc-istuimen asennuksen uutta yritystä.

Seuraavana päivänä heti aamusta paikalle tuli saumaaja, joka myös yritti aluksi wc-istuimen asennusta. Luovutti kuitenkin nopeasti ja kutsui paikalle (kolmannen) putkimiehen. Itse toimin putkimehen apulaisena ja noin kolmen tunnin ja 7 asennusyrityksen jälkeen saimme istuimen lopulta paikoilleen ilman vuotoja. Huh. Ongelmia aiheutti huuhteluveden tuloputken tiivisteen jatkuva vuotaminen. Selvästi tuotekehityksen paikka IDOlle, josta pitää heille antaa palautetta. Tämä putkimies oli osaava ja työympäristönsä hyvin huomioon ottava, joten pakko kuitenkin myöntää, että koko ala ei voi olla täysin mätä.

Lopuksi asensin itse wc-istuimen kannen, joka sekään ei ollut ihan suoraviivainen juttu. Koska istuimen kanssa on ollut niin paljon ongelmia niin sitä surullisen kuuluisaa huoltoluukkua en ole vielä paikoilleen laittanut. Lisäksi WC-istuimen sauma kaipaa vielä hieman silikonia siloitteluun. Nämä siis vasta kun on hetken ajan seurailtu, että vuotaako tulovesiputki vielä.

Nyt pääsemme sitten lopulta nauttimaan valmiista uudesta kylpyhuoneestamme ja hankkimaan loput pienet osaset täydentämään kokonaisuutta. Aiemmin tuli jo mainittuakin Eva Solon wc-rullatelineestä ja pyyhekoukuista, näiden lisäksi tarvitaan kuitenkin vielä vähän kaikenlaista.

Lopuksi, herkimpiä lukijoitamme tämä saattaa järkyttää, mutta jos uskallat niin tästä voit katsoa tilanteen mistä neljä (!) kuukautta sitten lähdettiin liikkeelle.

Kesälomaprojekti 2: teollisuusestetiikkaa työhuoneeseen

Työhuoneemme on ollut sisustuksemme murheenkryyni jo pitkään. Huoneeseen oli kertynyt kaikki “ylimääräiset” eriparia olevat kalusteet, joista vihdoin pääsimme eroon. Tällä hetkellä tosin kalusteiden paikalla on romuläjä, mutta eiköhän nuo tavarat vielä löydä paikkansa. Pääasia on, että meillä on vihdoinkin myös tästä huoneesta jonkinlainen visio. Alkusysäyksenä tähän toimi se, että onnistuimme vihdoin löytämään täydelliset työtuolit, joita nyt vielä odotellaan Italiasta. Nämä työtuolit puolestaan oikein huusivat tarvitsevansa betoniseinän kaverikseen. Koska aitoa betonia ei kerrostaloon ihan niin vaan saa valettua niin päädyimme luomaan samaa tunnelmaa Tikkurilan Tunto-struktuuripinnotteiden avulla.

Aluksi maalasimme seinässä olleen vihreän maalauksen valkoisella yli, ettei se paistaisi “betonin” takaa läpi. Tässä vaiheessa jännitti vielä vähän se, että paistaako myös valkoinen läpi vai olisiko seinä pitänyt maalata aluksi kokonaan tumman harmaaksi. Onneksi tämä pelko osoittautui turhaksi. Seuraavaksi telasimme tummaa Tunto Hieno X497 Laavaa neliömetrin alueissa seinälle ja tasoitimme sen “huolimattomasti” ristiin rastiin leveällä teräslastalla. Annoimme valmiin pinnan kuivua hyvin ja seuraavana päivänä tasoitimme seinän Tunto Hieno J487 Dolomiitilla. Telasimme pieniä alueita ja tasoitimme tiukkaan teräslastalla niin, että alla oleva tummempi pinnoite tuli osittain näkyviin. Alla kuvia eri työvaiheista.

Heti toisen kerroksen maalattuamme poistimme suojaukset ja illalla laitoimmekin jo jalkalistat ja pöydän paikoilleen. Samalla tuli myös asennettua johtokourut työpöytään, joka siisti yleisilmettä huomattavasti. Omasta mielestämme lopputuloksesta tuli täydellinen ja pohdimmekin tässä, että voisiko tätä pinnoitetta käyttää vielä jossain muualla asunnossamme. Maalejakin jäi houkuttelevasti hieman yli, eihän niitä poiskaan viitsisi heittää. :P Oli muuten yllättävän vaikea saada luonnollista kuvaa tuosta seinästä, meinaa väkisin taittua joko vihreäksi tai ruskeaksi sävyiltään. Ilman Photoshoppia ei siis selvitty.