Värikylpy Marikulmassa

Eilen juhlittiin Marimerkon uuden lippulaivamyymälän avajaisia ja tänään liike on avattu myös suurelle yleisölle. Marikulmaksi nimetty myymälä sijaitsee entisissä Strindbergin kahvilan tiloissa Pohjoisespa 33:ssa. Itse Mika Ihamuotila ja Kirsti Paakkanen isännöivät ja emännöivät avajaistilaisuutta. Heti hienojen puheiden jälkeen julistettiin liike symbolisesti avatuksi leikkaamalla poikki suikale Marimekon kangasta.

Saavuimme paikalle onneksi hyvissä ajoin, joten ehdimme katsella ja kuvata uutta myymälää ennen kuin se oli tupaten täynnä ihmisiä. Keskustelimme hetken erään myyjän kanssa, joka kertoi muun muassa, että lippulaivamyymälään on palkattu japanilainen myyjäkin pelkästään japanilaisia turisteja varten.

Myymälä oli valoisa ja kylpi ihanan raikkaissa väreissä. Vaikka mitään ei ostaisikaan, kannattaa käydä nauttimassa väreistä. Jokaisen tuotteen paikka oli tarkoin harkittu ja värit kulkivat todella kauniisti ympäri myymälää. Hullaannuin niin paljon väriloistosta, että valitsin läksiäislahjaksikin värikkään tyynyn, joka ei taida lainkaan sopia meille. :D

Katso lisää kuvia…

Ohuet Kartiot

Oikeastaan tämä on jo melkein vuoden vanha juttu, nämä tulivat nimittäin myyntiin jo helmikuussa 2010. Nyt kuitenkin tuli vasta nähtyä ensimmäistä kertaa ihan omin silmin. Kyseessä siis ohuet Kartio-lasit, jotka Iittala on ottanut uudelleen tuotantoon Kaj Franckin 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi. Kovasti olisi tehnyt mieli ostaa nuo, mutta varsinkin värillinen sarja oli aika kallis. Höyhenkevyt ja todella ohut suupuhallettu lasi on upean näköinen, mutta uskaltaisitko käyttää näitä arkikäytössä? Me emme uskaltaisi. :)

Laseja on tehty rajallinen määrä juhlavuoden kunniaksi, joten loputtomiin näitä ei taida saada. Saatavilla on tavallisten Kartioiden tapaan pienempi (20 cl) ja suurempi (34 cl) koko. Kirkkaita ja harmaita näyttää edelleen saavan Iittalan verkkokaupasta ja noita kuvassa näkyviä värillisiä sarjoja ainakin outleteistä.

Palovaroitinahdistus

Palovaroittimemme rupesi piippailemaan patterin loppumista ja kävi mielessä, että samalla voisikin ostaa hieman tyylikkäämmän. Tai oikeastaan kaksi, kuten nykyään meidänkin asunnossa pitää olla. Suoraan alhaalta päin tuo marketin hyllyn halvin JO-EL ei ole hirveän ruma tai häiritsevä, mutta sivulta katsoen on.

Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. On nimittäin aivan käsittämätöntä, että tätä komeampia palovaroittimia ei vaan ole olemassa. Pelkkää muotoilematonta ämpärimuovia vaan tarjolla. Jalo Helsinki on luvannut omiaan markkinoille jo pitkään, mutta mitään ei kuulu. No olisihan tietenkin Jakob Jensenin “avaruusvaroitin” (kuva alla), mutta sillä on jo melko suolainen hinta, yli 60 euroa. Ehkä pitää vaan tyytyä uusimaan patterit.

Lempparit

Ensimmäiset huonekalut jotka ensimmäiseen ihan omaan kotiin tuli hankittua, olivat nämä Arne Jacobsenin jo vuonna 1955 suunnittelemat “seiskat”, mallia 3107. Ja tuttuja varmaan kaikille. Nämä ovat Fritz Hansenin uusiotuotantoa, hieman korkeammat kuin alkuperäiset, eivät siis vintagea. Seiskoissa sillä ei ole niin väliä, nämä tehdään kuten ennenkin. Ajan patinaa ei uusista tietenkään löydy, mutta ei ollut tarkoituskaan.

Seiskat taitavat olla ainoat todelliset ajattomat klassikot mitä meidän kodistamme löytyy, ovat ansaitusti myös meidän lempi-huonekalumme. Moni pitää seiskoja hieman “kuluneina” ja tavallisina, niitä kun löytyy niin paljon julkitiloista ympäri skandinaviaa. Näistä ei kuitenkaan luovuta, seiskoja tulee päinvastoin lisää sitten myöhemmin kun tilat sen sallivat. Ajaton, yksinkertainen, monen kanssa yhdistettävissä oleva moderni muotoilu se varmaan on mikä näissä kiehtoo, olen tykännyt aina. Ja se monen kaipaama tarina tulee siitä tunteesta kun näitä avattiin paketeistaan juuri remontoituun, omaan, uuteen ja vielä kovin tyhjään asuntoon. :)

Löytyykö teidän kodistanne lemppareita ja miksi niistä on sellaisia tullut? :)

Leijuvia huonekaluja

Olen jostain syystä aina pitänyt sellaisista huonekaluista ja sisustusratkaisuista, joissa luodaan illuusio huonekalun fysiikan lakien vastaisesta leijumisesta ilmassa. Mielestäni tällaiset ratkaisut pelkistävät, yksinkertaistavat, sekä tuovat ryhdikkyyttä ja ilmavuutta sisustukseen. Niistä myös syntyy harkitumpi ja viimeistellympi vaikutelma, koska huonekalut ovat käytännössä kiinteitä.

Leijuvuutta on perinteisemmin hyödynnetty seinään kiinnitettävissä kaapeissa, lipastoissa ja tasoissa, mutta yksi viimeaikojen trendi on tuonut samaa ilmavuutta myös esimerksi sohviin, kuten tuossa kuvassa olevaan Interfacen Must-sohvaan. Ja löytyy markkinoilta myös jänniä leijuvia sänkyjä, joista yksi esimerkki alla.

Meidän kotoa löytyy vaan työhuoneen leijuvat mappikaapit, mutta olisi kiva saada jotain muutakin leijuvaa. TV-tasossa leijuva ratkaisu ainakin houkuttelisi, seinään proppaaminen toisaalta ei.

Kuvat: [1, 4] Contemporist / Norm Architects - [2] Urbancase - [3] e15 - [5] Interface - [6] Lago