Kevät ja keltainen

Finlayson Elefantti-kassi ja Hauska-pyyhe, © avaruusasema

Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus päästä ompelemaan Finlaysonin ateljeehen suunnittelijoiden kanssa, mutta harmi vain olin kovassa flunssassa, emmekä päässeet paikalle. Lohdutukseksi posti toi aivan ihanan paketin parane pian -kortin kera. Tämä Finlaysonin Laina Koskelan vuonna 1969 suunnittelema Elefantti-kuosi on mahdottoman söpö ja keltainen väri aivan ihana. En tiedä johtuuko keväästä vai mistä, mutta haluaisin vuorata asuntomme tällä keltaisella. :) Ehkä aloitan tyynynpäällisistä. Kesällä kerran blogista löytyy upea Elefantti-tyyny ja kuulemma lisää Elefanttimarssia on luvassa, täytyy käydä vakoilemassa.

Huomenna perjantaina 4.5. Finlayson järjestää Luo oma tyylisi -tempauksen Esplanadin puistossa. Päivän aikana kaikille halukkaille jaetaan Finlaysonin tyylisalkkuja, jotka sisältävät ompelukaavan kesäkassille. Lisäksi klo 11–12 välisenä aikana, tai niin kauan kuin tavaraa riittää, jaetaan nopeimmille Finlaysonin kangaspaloja. Jos liikut keskustassa, käy ihmeessä nappaamassa omasi. :)

Ps. Koko toukokuun ajan Finlaysonin kankaista saa -25 prosentin alennuksen Finlaysonin myymälöissä ja verkkokaupassa. Saatan joutua tilaamaan Elefantti-tyyny ainekset, kuinkakohan monta metriä kangasta tarvitaan? :)

Finlayson Elefantti-kassi ja Hauska-pyyhe, © avaruusasema

Hifi- ja Digiexpossa

Hehkuvia putkia, © avaruusasema

Syksy on melkoista messukautta. Melkein joka viikonloppu ollaan käyty joillakin messuilla. Aluksi oli Habitare, sitten Kirja- ja Viinimessut ja nyt viime viikonloppuna vielä Hifi- ja Digiexpo. Habitarea lukuunottamatta muuten kaikki uusia tuttavuuksia meille.

Viime lauantaina suuntasimme siis etupäässä Hifiexpoon, samalla kurkkasimme hieman Digiexpon puolelle. Ihmisiä oli todella paljon, kuulemma kävijäennätykseen oikeuttava 38 000, joten ruuhkaa riitti. Isossa hallissa viivähdimme vain hetken, katselimme hieman Amphionin ja Genelecin osastoa ja suuntasimme sitten kohti messukeskuksen kyljessä sijaitsevaa hotellia, jossa pääosa näytteilleasettajista sijaitsi, hotellihuoneisiin rakennettuine kuuntelutiloineen.

Nykyisin meillä on kotonamme kaksi kuuntelutilaa: olohuoneemme, jossa katsellaan lähinnä leffoja ja soitellaan taustamusiikkia ja työhuoneemme, jota on hieman akustoitu jotta se toimisi myös kuunteluhuoneena. Työhuoneessa on tietokoneeseen kytketyt Genelecin 8040A aktiivikaiuttimet, joka ovat tarpeisiimme oikein sopivat. Ainoa huono puoli on, että ne ovat ajalta jolloin kyseisiä kaiuttimia sai vain grafiitinharmaina. Olohuoneessa on hieman sekalainen joukko kaiuttimia. Blueroomin Minipodit toimivat pääkaiuttimina ja keski sekä takakaiuttimina niihin äänellisesti yhteensopivat B&W:t. Blueroomin kaiuttimet tehtiin aikoinaan käsityönä Tanskassa B&W:n elementeistä, joten tässä syy yhteensopivuudelle. Myöhemminhän samannäköisiä kaiuttimia on tehty Scandynan merkillä Kiinassa. Subwooferina on edelleen aikoinaan väliaikaiseksi hankittu Audio Pro, jolle nyt lähdimme pääasiassa katselemaan seuraajaa.

Olemme molemmat musiikin suurkuluttajia ja äänentoisto on meille tärkeää. Olemme samalla kuitenkin hyvin nirsoja kaiuttimien muotokielen suhteen, joka on perinteisesti ollut jonkinlainen este kaiuttimien ja muutenkin hifilaitteiden hankinnassa. Toki hyvin muotoiltuja, siroja ja hyvin soivia kaiuttimia löytyy, mutta ne tuppaavat maksamaan paljon. Kaiuttimien ja laitteiden muotokielenä suosimme mahdollisimman minimalistista ulkonäköä ja kompaktia kokoa. Esim. lattiakaiuttimia ei ainakaan nykyiseen olohuoneeseemme saa ängettyä.

Valkoiset Genelecit, © avaruusasema

Kuten tuli jo mainittua, osuimme ihan aluksi kotimaisten Amphionin ja Genelecin osastoille. Amphion on siitä mielenkiintoinen, että vaikka perinteisesta laatikkokaiuttimesta on pidetty kiinni, on pienillä muutoksilla ja yksinkertaisuudella saatu ihan kivannäköinen mallisarja aikaiseksi. Amphionin Impact subbari on meillä vahvasti harkinnassa, mutta sen sopivuudesta muiden kaiuttimiemme kanssa ei oikein ole varmuutta. Harmi, että osastolla oli niin tunkua, että kuvien ottaminen ei käytännössä onnistunut.

Genelecillä oli esille koko valkoinen mallisarjansa. Itse kun tykkään kovasti meidän 8040A-kaiuttimista, voisin ihan hyvin nähdä Genelecit myös olohuoneessa. Sitten pitäisi kyllä pistää kaikki kaiuttimet uusiksi, joka olisi aikamoinen investointi. Toisaalta alkuun voisi lähteä hankkimalla nyt syksyllä esitellyn uutuusmallin 5051A:n, joka on kyllä jo itsessäänkin kallis. Vaikka olen kyllä edelleen sitä mieltä, että myös tuon pikkuveli 5040A viiden pikkukaiuttimen kanssa riittäisi meidän kerrostalokäyttöön. :) Genelecin kuunteluhuone oli harmittavasti niin ääriään myöten täynnä, että kaiuttimet jäi tällä kertaa kuulematta.

Kef, © avaruusasema

Pienet kaiuttimet tuntuvat muutenkin olevan nykyisin kovin “muodissa”. Vaikka totuus lienee se, että hyvin soiva pieni kaiutin on huomattavasti vaikeampaa ja sitä kautta kalliimpaa tehdä. Messuilla esillä ja kuunneltavina olivat mm. KEFin KHT-sarjan kaiuttimet, sekä Elipsonin Planet M:t. Molemmat edustavat keskihintaista luokkaa pienissä, kotiteattereihin suunnatuissa kaiuttimissa, mutta ovat jo iso askel ylöspäin markettien “kotiteatterijärjestelmistä”.

Elipson Planet M ja L, © avaruusasema

Muuten messuilla oli hieman hankala kuvata. Kuten mainittua, oli suurin osa näytteilleasettajista pienissä hotellihuoneissa, joihin vieraat eivät uskaltaneet mennä sisälle. Yleinen linjaus näyttää edelleen suosivan kirsikkapuusta tehtyjä massiivisia torneja, kuviin yritimme kerätä muutaman mielenkiintoisesti muotoillun kaiutinyksilön. Laitteissa linja tuntui taas suosivan mustaa ja kultaa, muuten yksinkertaista, mutta putket pitää näkyä. :) Sinänsä oli kiva huomata, että monessa huoneessa oli myös allaolevan kuvan NAD:in kaltaisia suhteellisen siroja laitteita, myös sellaisi joita voi jopa pitää esillä.

Jos oli hankala kuvata niin välillä oli myös hankala kuunnella. Ensinnäkin musiikkivalikoima oli aika suppea, koostuen lähinnä progesta ja klassisesta, jos halutaan kärjistää. Meitä kehotettiin ottamaan omia levyjä mukaan, mikä olikin siis ihan hyvä vinkki. Meidän CD:t on vaan pakattu pois ja siirretty tietokoneelle soitettaviksi. Toiseksi hotellihuoneet tiloina ovat hieman hankalia, ovea pitäisi pitää kiinni ja ihmisten pitäisi mahtua istumaan jne. Tilaisuudesta saisikin varmaan vähän enemmän irti jos olisi jotakin tiettyä katsomassa ja kuuntelemassa. Harvoin samasta paikasta löytyy näin suuri valikoima erilaista äänentoistoa vertailtavaksi.

Nad, © avaruusasema

Torvidiskantti, © avaruusasema

Valkoinen, © avaruusasema

Putkia, © avaruusasema

Hifiexposta koukkasimme vielä pikaisesti Digiexpon ja Rajalan myyntipisteen kautta. Ihan näyttävä osasto muuten, jossa pääsi näpräämään mm. Canonin pitkiä ammattilaisputkia. Kamera tarttui mukaan, kuten tuli jo kerrottuakin.

Rajala, © avaruusasema

Suuret kiitokset vielä Hifiharrastajat ry:lle kutsusta messuille sekä lyhyestä briiffaksesta siitä mistä siellä on kysymys. :)

Ruoka-, viini- ja kirjamessuilla

Puhujat, © avaruusasema

Kuten viikko sitten mainostimmekin, olimme tämän vuoden kirjamessuilla juttelemassa ruokakirjoista. Hetken harhailun jälkeen löysimme oikean lavan ja saimme huomata, että lavaa miehittivät elokuvaohjaaja Lauri Törhönen, jalkapalloilija Aki Riihilahti ja kaiken kukkuraksi haastattelemassa Uutisvuodosta ja nyttemmin uutisista tuttu Peter Nyman. Kiva oli sitten heidän jälkeen hypätä lavalle täydestä tuntemattomuudesta. Sanomattakin on selvää, että yleisö kaikkosi ja saimme pitää pienen rupatteluhetkemme ihan rauhassa. :)

Viinit, © avaruusasemaKokit, © avaruusasema

Kirjamessujen tungoksesta siirryimme meitä enemmän kiinnostaville Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuille. Itse asiassa vasta ensimmäistä kertaa, olemme aina ennen olleet jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla messujen aikaan. Kirjamessujen tapaan kyseessä on enemmän myyntimessut, jossa edustettuina ovat pääasiassa herkkukaupat ja viinien maahantuojat seuranaan muutama keittiötarvikeosasto.

Sinänsä nähtävää riitti paljon ja esimerkiksi Scavolinin keittiössä puuhastelleita Savoyn kokkeja olisi mielellään seurannut pidempään kuin aikataulumme salli.

DeliDeli, © avaruusasema

Aivan ensimmäisenä osuimme herkkukauppa DeliDelin osastolle, joka oli täynnä kaikenlaista houkuttelevaa herkkua. Maistoimme säntillisesti varmasti melkein kaiken läpi, mutta mitään ostettavaa ei tarttunut mukaan. Oikeastaan siitä syystä, että olimme lähdössä suoraan messuilta viikonlopuksi kotoa pois. Ei viitsinyt ostaa sellaista mikä ei välttämättä säilyisi. Pitäisi taas joskus käydä Hakaniemen hallissa ihmettelemässä myyntipistettä

Eiring, © avaruusasemaAqvia, © avaruusasema

Eiringiltä ostimme hiiliteräspannuja, jotka pitäisikin ottaa käyttöön. Eiring on muuten sellainen liike, jossa on pitänyt käydä jo pitkään, mutta jotenkin ei ole tullut sinne asti päästyä. Onneksi tuli nyt ainakin näin messuilla vierailtua.

Aqvian edustajan kanssa kävimme pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun niinkin yksinkertaisesta jutusta kuin veden hiilihapottamisesta. On aina mukava jutella sellaisen henkilön kanssa, joka tietää mistä puhuu ja ulosanti on kohdallaan. Emme ole aiemmin oikeastaan edes harkinneet tuollaisen laitteen hankkimista, mutta nyt kyllä meni harkintaan. Juomme useimmiten ruokajuomana silkkaa hanavettä, mutta välillä olisi juoda jotain muutakin. 1,5 litran pullokoko on aivan liian iso kahden hengen talouteen, niin kaupasta tulee harvoin ostettua. Jännää muuten miten hiilihapotuslaitteen ensimmäisen tulemisen aikana sitä markkinoitiin “limukoneena”, jota se ei todellakaan ollut. Pettymys oli suuri kun sillä lapsena yritti limua tehdä, (maustettuihin) vesiin se käykin paljon paremmin ja sellaisena tuota nykyään markkinoidaankin.

Suolat, © avaruusasemaÄllömakeita toffeita, © avaruusasema

Maustettuja kristallisuoloja kävimme maistelemassa, mutta firman nimi pääsi unohtumaan. Onko kenelläkään siellä ruudun toisella pouolella muistikuvaa tuosta? Sinänsä maustetut suolat eivät ole meidän juttu, ajattelimmekin markkinoidan noita lähinnä vanhemmillemme, jotka eivät lukuisista yrityksistämme huolimatta ole vielä oppineet pansuolasta pois. :)

Toisen messuostoksemme teimme englantilaista toffeeta kauppaavasta kojusta. Melko ällömakeaa tavaraa, ei kovin suurissa erissä pystynyt syömään. Ainoastaan salmiakkitoffee teki nopeasti kauppansa.

Juustoa, © avaruusasema

Avaruusasema kirjamessuilla

Kirjamessut

Avaruusasema vierailee Kirjamessuilla Tammen osastolla 7d37 perjantaina 28.10. klo 15.00. Aiheena on uutuusruokakirjat. Kannattaa käväistä paikalla, sillä luvassa on keskustelua mielenkiintoisista ruokaopuksista. Samalta lavalta klo 18.00 löydät Pics, dots & stripes blogin Tiinakaisan ja silloin aiheena on sisustus- ja käsityökirjat.

Vaikka netti on reseptejä pullollaan, olemme edelleen ruokakirjojen suurkuluttajia. Niitä selailemalla pääse aivan eri fiiliksiin kuin netissä surffailemalla. Vai mitä? :)

Samaan aikaan Kirjamessujen kanssa järjestetään Viini, ruoka & hyvä elämä -messut. Ajattelimme piipahtaa samalla myös siellä, ihan vieraina vaan.

Poroviikoilla

Poromies Hannu Lahtela, © avaruusasema

Saimme kutsun tulla tutustumaan Ravintola Lasipalatsin Poroviikkojen erikoisannoksiin. Paikalla oli ravintolan edustajien, toimittajien ja muiden bloggaajien lisäksi myös ravintolan porotoimittaja Sallan Villiporon Hannu Lahtela – aito poromies. Hannun tila on Suomen ainoa onnellisten villiporojen lihaa tuottava porotila. Villiporot elävät vapaana Hannun paliskunnan alueella ja hankkivat itse oman ravintonsa. Porot näkevät ihmisen vain kaksi kertaa vuodessa, kerran merkitsemisen aikaan ja toisen kerran erotuksien aikaan. Voitte varmasti kuvitella, että Hannun porot ovat jo ruumiinrakenteeltaan erilaisia kuin tarhassa koko elämänsä seisseet porot. Tämä varmasti vaikuttaa myös lihan rakenteeseen ja makuun.

Aika iso osa poroista menee valitettavasti venäläisten karhujen ja muiden petojen suihin. Ovelat karhut tulevat Suomen puolelle vain ruokailemaan, eikä niiden tuloa tietenkään pystytä estämään. Porojen lukumäärää säännöstellään myös tiukasti, tällä pyritään takaamaan, että luonto kestää niiden aiheuttaman rasituksen. Porotaloutta ei käytännössä voikaan enää kasvattaa. Sallan Villiporon tuottama liha esimerkiksi riittää vain muutaman kuukauden tarpeisiin, vaikka asiakkaina onkin lähinnä vain ravintoloita.

Juttua voisi kirjoittaa vaikka kuinka, niin mukava oli kuunnella Hannun kertomaa tarinaa. Varsinkin kun meille porotalous on aika tuntematonta aluetta. Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli vain Suomessa lainsäädännön takia harrastettavat vasateurastukset ja koko poron huodyntäminen ravinnoksi. Hannun sanoin “porosta hukkaan menee vain henki”, liha ja sisäelimet toimitetaan eri ravintotoloille niiden profilien mukaan ja luistakin keitellään vielä leintä.

Cristian Goich S., Viña Tabali, © avaruusasema

Hannun tarinoinnin jälkeen Chileläisen viinituottajan Viña Tabalin edustaja Cristian Goich S. saapui maistattamaan meille viinejä. Tabalin viinit on valittu tämän vuoden poroviikoille annosten kumppaneiksi. Cristian kertoi meille hieman suhteellisen nuoren viinituottajan taustaa ja erityispiirteitä mm. alueen tiloja ympäröivästä luonnosta. Chilen pohjoisimmalla viinintuottoalueella sijaitsevien tilojen viinit saavat luonteensa mm. hyvin mineraalipitoisesta maaperästä, sopivasta sademäärästä ja kosteasta sekä viileästä rannikkoilmastosta. Tuottajan päätuotteet ovat Syrah ja Chardonnay -lajikkeista, mutta viiniä tehdään myös mm. Pinot Noirista.

Itse maistoimme läpi kaikki Ravintola Lasipalatsin poroviikkojen Tabali-viinit, joista Alkosta saa harmittavasti vain sitä “tasapaksuinta” sekoitusta Tabali Reserva Especialia. Maistettujen viinien joukossa oli kuitenkin mielenkiintoisen lempeä Pinot Noir (tämä olisi kiva maistaa Riedelin lasista), raikkaan hapokas ja vahvan mineraalinen Chardonnay sekä runsas ja taanniininen ruokaa kaverikseen kaipaava Carmenere.

Jäimme hieman kuitenkin kaipaamaan yhteyttä viinien ja ruoka-annosten välille. Tastingissä maistetut viinit kaikki löytyvät siis Ravintola Lasipalatsin poroviikkojen listalta, joten niille kaikille löytyy varmasti makuparinsa myös ruokalistalta.

Viña Tabali -tasting, © avaruusasema

Viinien maistamisen lisäksi saimme siis maisteltavaksemme joukon alkuruokia, valinnaisen pääruoan poroviikkojen listalta sekä jälkkärin. Alkuruoista suussa sulavan kypsä porokeitto ja porocarpaccio jäivät erityisesti mieleen. Hienoja makuja löytyi myös muista, oli myös jännä huomata miten hyvin graavattu taimen ja muikunmäti sopivat samalle lautaselle poron kanssa.

Pääruoaksi söimme pippuripihvin poron ulkofileestä sekä poron sisäfileen. Sisäfilee oli niin hyvää kuin vaan voi odottaa, suussa sulavaa ja erityisen hyvää tarjoillun kastikkeen kanssa. Myös poro-wallenberg oli suussa sulavaa. Pippuripihvi oli sopivan mausteinen, tasapainottavien lisukkeiden kanssa. Molemmissa annoksissa oli kuitenkin selvästi pääosassa laadukas ja suussa sulava poro, erittäin taidokkaasti kypsennettynä.

Jälkiruoista suklaamousse toimi marenkileivosta paremmin.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun kävimme Ravintola Lasipalatsissa syömässä. Olemme aiemmin kyllä käyneet kahvilan puolella, mutta perusravintola-mielikuva on estänyt kiipeämästä yläkertaan. Ruoan laatu ja tasapainoisuus houkuttelevat meidät varmasti kyllä vierailemaan uudestaankin.

Annoskuvat löydät seuraavalta sivulta…