Tag Archives: viinit

Jonty’s Ducks – viiniä ja ankkoja

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Luomuviinit ovat nostaneet vahvasti päätään esille viime vuosien aikana. Alkon valikoimassakin niitä näkee jo mukavan runsaasti. Viineissä luomuhan tarkoittaa sitä, että viljely on tehty ilman keinotekoisia myrkkyjä tai lannoitteita. Kemikaaleja (kuten sulfiitteja) saa kuitenkin käyttää viininvalmistuksessa. Luomu auttaakin ehkä enemmän tuotantoalueen elinkelpoisuuden säilyttämisessä eikä suuremmin maistu itse viinissä. Toki viinin ja rypäleiden kärsimä kemikaalikuorma on paljon pienempi kuin teollisesti tuotetun viinin osalta, jonka voisi kuvitella vaikuttavan, jos nyt ei makuelämykseen niin viinin nauttimisen kokonaisvaikutukseen ihmisen keholle.

Meille tuli mahdollisuus tehdä pienimuotoista yhteistyötä Etelä-Afrikkalaisen Avondalen viinitilan luomu-viinejä Suomessa edustavan jakelijan kanssa ja mielellämmehän tähän viininystävinä lähdimme.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Luonnonmukaisia ja biodynaamisia menetelmiä viiniensä tuottamisessa käyttävä Avondalen viinitila on vielä suhteellisen nuori tila (perustettu 1997), joka siirtyi luomutuotantoon vuonna 1999. Tila on perheyritys, jota pyörittää pariskunta Johnathan ja Ginny Grieve. Viinituotannossaan tila soveltaa itse kehittämäänsa BioLOGIC® -lähestymistapaa, jossa yhdistetään luomu- ja biodynaamisen viljelyn toimintatapoja uusimman tekniikan kanssa.

Meillä maistettavana olleen Avondalen Jonty’s Ducks -punaviinin nimen taustalle kätkeytyy yksi tilalla noudatettava hauska viljely-rituaali. Tilalla viiniköynnöksille hyvin haitallisten etanoiden torjunta on nimittäin hoidettu poikkeuksellisella vaikkakin hyvin perinteisellä tavalla. Viinitilalla kasvatetaan ankkoja, jotka kuljetetaan aina aika-ajoin herkuttelemaan etanoilla viiniköynnösten juurelle. Tällä saavutetaan vastaava hyöty kuin käyttämällä myrkyllisiä torjunta-aineita. Avondale on julkaissut myös hauskan videon, josta näkee kuinka homma toimii. :)

Ankkojen lisäksi tilalla on kuulemma myös pöllöjä ja ampiaisia hommissa. Rypäleiden viljelyn lisäksi myös viinit pyritään tekemään mahdollisimman luonnollisesti: viinin on annettu käydä luonnollisesti, siinä ei ole käytetty geenimuunneltuja raaka-aineita ja sulfiittejakin lisätään vain viinin säilymiselle välttämätön määrä.

Itse Avondale Jonty’s Ducks 2009 (Alkon numero 427737) viininä on sekoitus Syrahia (60 %) ja Cabernet Sauvignonia (40 %) ja sopii erinomaisesti kesän grilliherkkujen kanssa. Itse grillasimme tällä kertaa kasviksia ja naudan ulkofileepihvit. Ja kyllä maistui! Viini on hyvin tasapainoinen, tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, hieman tammea ja aavistus nokea. Maultaan Jonty’s on rypäleidensä summa, marjaisa ja mausteinen sekä suhteellisen hapokas ja tanniininen, mutta tanniinit ovat hyvin tasapainossa eivätkä ole kovin pitkät. Kokonaisuutena viini on suhteellisen pehmeä ja jopa helppo, hapokkuuden tuodessa siihen luonnetta. Toimii erityisen hyvin ruokaviininä, mutta menee myös helposti seurusteluviininä, varsinkin jos sen kanssa tarjoaa pientä naposteltavaa.

Teimme myös pienen “sala-gallupin” Alkossa ja kysyimme mitä mieltä Alkon asiakaspalvelija oli Jonty’s Ducks viinistä. Hän kertoi, että viini on ehdottomasti Etelä-Afrikkalaisten viinien parhaimmistoa ja viini olikin saanut paljon kehuja heidän omassa tastingissaan.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Viinipullosta löytyy myös QR koodi, jota oli aivan pakko testata. Tämän ideana on siis antaa kätevästi ja nopeasti lisää tietoa tuotteesta. Latasin puhelimeen ilmaisen QR reader ohjelmiston, skannasin QR koodin ja olin hetkessä Avondalen sivuilla. QR readerin voi myös ostaa 79 sentillä, jolloin pääsee eroon mainoksista. Pitää vielä testailla ilmaisversion kanssa, että tuleeko appsia käytettyä.

Avondale Jonty’s Ducks, © avaruusasemaAvondale Jonty’s Ducks, © avaruusasema

Glögikausi alkoi

Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi yhä aiemmin ja aiemmin. Esimerkiksi Ison Omenan parkkihalliin tuli jouluvalot jo elokuun lopussa! Nyt glögit olivat tuleet Alkoon. Itse emme kuitenkaan ihan vielä ajatelleen korkata Blossaa, vaikka pari pulloa kävimmekin Alkosta hamstraamassa. Aikaisemmista vuosista oppineena: vuosikerta-Blossat myydään loppuun hetkessä.

Kysyimme kerran Alkosta, mikseivät he samalla kertaa tilaa Blossaa riittävästi. Vastaus oli, että Suomeen on tilattu niin paljon kun on saatu. Parina viime jouluna Blossaa ei ole saanut Alkosta lainkaan! Onneksi sitä sai kuitenkin Ruotsista, sillä hypetystä tai ei, vuosikerta-Blossa kruunaa joulun.

Tämän vuoden maku on Arabica eli kahvi. Itse pidämme kahvidrinkeistä, joten luottamus tähän on kova. Blossat ovat kyllä aina maistuneet erinomaisesti. Jos olet jo ehtinyt maistaa tämän vuoden Blossaa, niin laita ihmeessa komenttia millaista oli. :)

Mikä Viini!

Viime viikolla ehdin nopeasti pistäytymään Wennercon järjestämässä Mikä Viini! -tapahtumassa Ravintola Pörssissä. Saimme ystäväni kanssa hirmuisen kasan maistelulipukkeita ja jouduimme oikein pohtimaan miten saisimme ne käytettyä. Suuntasimme tietenkin heti aluksi Bollingerin pisteelle ja valitsimme laseihimme Rosé samppanjaa.

Satuimme sopivasti paikalle, kun ohjelmanumerossa oli samppanjan kaato lasitorniin. Sitä ei oltu kuulemma harjoiteltu etukäteen, eikä se aivan mutkitta sujunutkaan. Laseja jouduttiin hieman siirtelemään, että samppanja saatiin alimmaisiinkin laseihin asti. Vaikea uskoa, että tällainen kaato olisi edes mahdollista suorittaa yhdellä kertaa muualla kuin elokuvissa. :)

Maistelukierroksemme oli hieman samppanjapainotteinen, sillä seuraavat lasilliset maistoimme Bollinger Special Cuvéeta, jonka lunastimme suoraan ohjelmanumeron jälkeen lasitornista. Välillä kävimme maistelemassa juustoja ja suklaata sen jälkeen testasimme vielä Prinz von Hessenin Riesling kuohuviiniä sekä Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Errazuriz La Cumbre Syrah punaviiniä, mikä oli erittäin mainiota. Hassua, että pullosta samppanjaa on helposti valmis maksamaan sen reilut 50 euroa, mutta 60 euron punkkua en ihan heti ostaisi. Ainakaan maistamatta.

Mikä Viini! -tapahtuma oli mielestäni todella hyvin järjestetty ja oikein harmitti ettei ollut aikaa perehtyä kuin muutamaan viinitaloon. Ehkä ensi kerralla sitten paremmalla ajalla ja pirteämpänä. Harmi kun kaikista kuvistakin tuli tosi rakeisia, mutta näillä mennään.

Samppanjaa ja herkuttelua Helkassa

Meillä oli ilo osallistua Hotelli & Ravintola Helkan järjestämään ruokablogi-tapahtumaan viikonloppuna. Paikalle oli kokoontunut iloinen joukko ruokabloggaajia. Yksi päivän ehdottomasti mielenkiintoisimmista hetkistä oli samppanjatasting Essi Avellanin johdolla. Olemme yrittäneet tutustua samppanjoiden ihmeelliseen maailmaan omin nokkinemme, mutta tämä ohjattu samppanjatasting avasi aiheeseen aivan uusia ikkunoita.

Ranskan pohjoisosissa sijaitseva Champagnen maakunta on Ranskan viilein viininviljelyalue ja maaperä on hyvin kalkkikivistä ja niukkaravinteista. Tämä tarkoittaa sitä, että rypäleet kypsyvät hitaasti, jos kypsyvät. Kun raaoista rypäleistä tehtiin viiniä, siitä tuli harmaata ja sitä pidettiin rahvaanomaisena. Kuplat viiniin syntyivät kaksoiskäymisen tulkoksena, kylmä talvi keskeytti viinin käymisen ja keväällä viini alkoi käydä uudestaan.

Munkki Dom Pérignon tutki ja kehitti monia samppanjan valmistukseen liityviä tekijöitä, mutta nykyistä samppanjaa hän ei ole keksinyt. Itseasissa hän käytti koko elämänsä taistelemalla samppanjan kuplia vastaan, koska kuplia viinissä ei pidetty elegantteina. Kuulostaa koomiselta, mutta englantilaiset ovat ranskalaisen samppanjan nykymuodon takana. Englannissa kuplia arvostettiin ja he lisäsivätkin viiniin sokeria, jolloin kuohuminen saatiin käyntiin uudestaan.

Tärkeintä nykymuotoisen samppanjan valmistuksessa on oikean sekoitussuhteen löytäminen. Samppanjan valmistuksessa käytetään useimmiten kolmea rypälettä: Chardonnaytä, Pinot Noiria sekä Pinot Meunier’tä. Samppanjaa valmistetaan toki myös yksittäin näistä rypäleistä ja Essin opastuksella pääsimme maistamaan juuri näitä viinejä sekä chardonnaysta ja pinot noirista sekoitettua vintage samppanjaa. Sekoittamisen kulttuuri tekee samppanjasta juuri niin ainutlaatuista. Huonoina vuosina sekoitetaan vanhoja hyviä vuosikertoja joukkoon. Kellarimestari onkin samppanjan valmistuksen tärkeimpiä henkilöitä, koska hän tuntee tarkasti kaikki vuosikerrat. Sekoituksen tekeminen on kriittisin kohta koko samppanjan valmistuksessa. Samppanjan sielu on sekoittamisessa.

Essi kuvaili hienosti eri rypäleiden ominaisuuksia ja ne todella huomasi tastingissa. Chardonnay on ikään kuin samppanjan luuranko. 100% Chardonnay eli blanc de blancs samppanjan suutuntuma on kapeahko, hedelmäinen ja hapokas. Pinot Noir on puolestaan kuin samppanjan lihaksisto. 100% Pinot Noir eli blanc de noirs samppanja onkin moniulotteinen ja runsas. Pinot Meurier on rasva luiden ympärillä, yhdistävä tekijä kahden muun rypäleen välillä. 100% Pinot Meunier samppanja on hapokas, mutta yksinään hieman ryhditön. Sekoituksessa sen tarkoitus on yhdistää samppanjan luusto ja lihaksisto.

Pääsimme maistamaan neljää hyvin erilaista samppanjaa. Kolmea vain yhtä samppanjan rypäleistä sisältävää viiniä ja yhtä pidempään kypsynyttä vintage-viiniä.

Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Brut NV
(100% Chardonnay)

Jérôme Prévost La Closerie Les Béguines Extra Brut (2007)
(100% Pinot Meunier)

André Clouet Brut Grande Réserve NV
(100% Pinot Noir)

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998
(50% Chardonnay, 50% Pinot Noir)

Hyvin erilaisten viinien avulla Essin sanat saivat konkretiaa ympärilleen. Viineistä oli helppo maistaa eri rypäleiden ominaispiirteet. Oli myös yllättävää huomata kuinka lähellä 100% Pinot Noir oli maultaan ja tuoksultaan samasta rypäleestä tehtyjä punaviinejä, ja silti niin kaukana. Maistoimme myös ensimmäistä kertaa hieman ikääntyneempää samppanjaa ja kuten ikääntyneissä viineissä yleensä oli sen maku intensiivinen ja runsas, kypsempi. “Juustomainen” maku oli alkuun jopa hieman järkytys non vintage samppanjoihin tottuneelle, alkujärkytyksestä selvittyä kyseisen samppanjan voisi kuitenkin hyvin kuvitella erinomaiseksi ruokajuomaksi.

Samppanjan kallista hinta selittää se, että kilo rypäleitä maksaa 5-6 euroa eli yhden pullon materiaalikustannukset ovat jo noin 9 euroa. Lisäksi valmistusmenetelmä on vaativa ja logistiikkakustannukset korkeita suurien ja painavien pullojen vuoksi. Tietenkin myös suurien samppanjatalojen luomalla glamourilla on hintansa, mutta siitä pääsevät onneksi hyötymään myös pienemmät samppanjatuottajat.

Samppanjoita kotona pohtiessamme saimme hauskan idean maistaa kaikki Alkon kuivat samppanjat läpi. Toisaalta siitä saattaa tulla aika puuduttava projekti, sillä suurin osa Alkon samppanjoista on perinteisiä 33/33/33 – sekoituksia. Essi ihmetteli kuka oikein haluaa juoda nuorta “metallisen” makuista Dom Pérignonia aamuyöllä yökerhossa. Meillä on kaapissa vuoden 2000 “Domppa” ja olemmekin nyt arponeet minä vuonna se on juotavaa ja säilyykö se hyvänä kuinka kauan?

Nyt kuitenkin samppanjasta illan pääaiheeseen eli ruokaan. Helka oli järjestänyt aivan upean Master Chef tyylisen keittiön neukkariin, jossa aloimme valmistelemaan illan alkupaloja ja jälkiruokia. Hässäkkää oli tarvikepöydällä, mutta kaikki ruoat saatiin lopulta kunnialla valmiiksi, tai ainakin melkein. Meidän ryhmällä taisi tipahtaa hieman pippuria sorbettikulhoon, mutta mitä pienistä. :) Sorbetin teko oli ehdottomasti yksi ruoanvalmistuksen kohokohdista. Huoneen keskelle oli tuotu varsin iso pyörillä kulkeva kone. Itse luulin sitä aluksi aggregaattiksi, jonka tarkoitus olisi tuottaa sähköä pikkuliesille, mutta kone osoittautuikin jäätelökoneeksi. Koneen kokoon nähden jäätelön valmistusosa oli todella pieni. Mutta jäädyttämiseen tarvitaan ilmeisesti tehoja.

Lopulta ruoat alkoivat valmistua ja myöhemmin illalla neljän ruokalajin illallinen tarjoiltiin meille pöytiin. Kokit olivat valmistaneet loput ruoat ja asetelleet annokset upeasti lautasille. Helkan henkilökunta oli aivan mainiota ja Helka kaunis ja tunnelmallinen ravintola ja hotelli. Suomalainen muotoilu näkyy vahvasti Helkan sisustuksessa, mikä oli todella iloinen yllätys.

Hieno tapahtuma ja olemmekin oikein otettuja, että pääsimme mukaan. Suuret kiitokset vielä järjestäjille. Oli myös hauska tavata useita uusia naamoja (ja muutama ennestään tuttukin) tuttujen blogien taustalla. Mukava porukka ja erinomainen ilmapiiri kruunasi päivän ja vähän seuraavan päivän puolelle jatkuneen illan.

Muissa blogeissa: Herkku ja koukku, Kannat kattoon, Kulinaarimuruja, Liemessä-ruokablogi, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä, Pumpkin Jam, Sillä sipuli, Sorsanpaistaja, Unelias kokki.

Viinitasting – Anne de Joyeuse

Pääsimme toissaviikolla maistelemaan ranskalaisen Anne de Joyeuse -viinituottajan viinejä viinien maahantuojan Servaalin kutsumana. Tasting järjestettiin perinteikkäässä Ravintola Lehtovaarassa Helsingin Töölössä. Anne de Joyeuse tuottaa ravintolan talon puna- ja valkoviinit, joten paikka oli erittäin luonteva tilaisuudelle. Tilaisuudessa oli tarjolla viinien lisäksi niitä hyvin täydentävää pientä purtavaa Lehtovaaran tarjoamana. Paikalla oli myös tuottajan edustaja, joka oli tuonut jänniä pippurikeksejä viinien kanssa nautittavaksi. Kuulemma Limoux’laisia (pikkukaupunki, jonka alueella viinitahat sijaitsevat) erikoisuuksia.

Pyreneiden vuoriston tuntumassa noin 500 metrin korkeudella merenpinnasta, lähellä välimeren rannikkoa, Etelä-Ranskassa sijaitseva Limoux’n alue on perinteisesti tunnettu erityisesti kuohuviineistään ja alueella edelleen tuotetaan pääasiassa niitä. Alueella on kuitenkin myös paljon tavallista viinituotantoa, sekä puna- että valkoviinejä (AOC Limoux Rouge & Blanc). Viinintuottajista yksi on Anne de Joyeuse, osuuskunta jonka omistaa noin 650 viininviljelijää. Se mikä tekee Limoux’n alueesta ja Anne de Joyeuse’sta tuottajana mielenkiintoisen on heidän kehittämänsä kestävän kehityksen ja ekologisuuden periaatteet viininviljelyssä. Luomu-periaatteet eivät ole riittäneet osuuskunnalle vaan he ovat halunneet luoda kokonaisvaltaisemman luonnollisen kiertokulun viinin tuottamiseen. Anne de Joyeuse onkin ensimmäinen viinitila, joka on saanut virallisen ranskalaisen “luonnonystävällisyys” sertifikaatin “Vin Issu d’Agriculture Raisonnee” ekologiselle toiminnalleen.

Toimintamalli on nimetty juhlallisesti Protect Planet -standardeiksi. Periaatteet ovat kuitenkin lopulta aika yksinkertaisia ja lopullisena tavoitteena onkin vain valmistaa hyvää viiniä, nyt ja vielä tulevaisuudessakin. Protect Planet sisältää periaatteita mm. ekosysteemin monipuolisuuden säilyttämiseen, ennakoivaan ja turvalliseen maanviljelemiseen, veden keirrättämiseen (mm. oma luonnonmukaisia menetelmiä käyttävä vedenpuhdistamo), päästöjen mittaamiseen ja kontrolloimiseen, energian säästämiseen ja vihreän energian tuotantoon, sekä terveysriskien kitkemiseen. Kestävillä periaatteilla taistellaankin eniten maan eroosiota ja yksipuolistumista sekä saastumista vastaan. Lisää aiheesta voi lukea osuuskunnan nettisivuilta.

Tilaisuudessa maisteltiin seuraavat viinit:
1. La Butinière 2007
2. Very Limoux Chardonnay 2007
3. Les Carabènes Pinot Noir 2006, Alko 444487

La Butinière on punaviini, joka sisältää Merlot, Malbec, Syrah sekä Cabernet Sauvignon -rypäleitä. Väriltään purppuranpunaisen viinin maussa voi tuntea pehmeää punaista hedelmää, aavistuksen mansikkaa ja hienoista mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja suhteellisen intensiivinen. Sopii erittäin hyvin esimerkiksi juustojen kanssa, erityisesti Brien. Erittäin monikäyttöisen-oloinen viini. Tämä viini on Lehtovaaran talon punaviini, eikä ole saatavilla Alkosta.

Very Limoux on puolestaan runsas ja täyteläinen Chardonnay. Väriltään kirkkaankeltainen ja maultaan persikkainen sekä aavistuksen sitruunaisen hapokas, täyteläinen ja runsas valkoviini on kotonaan niin aperitiivina kuin kevyiden pasta- ja kalaruokien kanssa. Voisi kuvitella myös parsan kaveriksi. Tätäkään ei valitettavasti saa Alkosta, mutta Lehtovaarasta talon valkoviininä sitä löytyy.

Kolmantena maisteltavana oli mielenkiintoinen tuttavuus, Les Carabènes. Tuoksultaan intensiivinen ja marjaisa viini on maultaan keskikäyteläinen, intensiivinen ja tumman marjaisia, tuoksuaan myötäillen. Alkosta saatavilla oleva, edullinen Pinot Noir oli illan yllättäjä. Ei maailman haastavimpia viinejä, mutta ehdottoman hyvä hinta laatu-suhteeltaan. Kannattaa kokeilla, erityisesti pataruokien ja grillatun lihan kanssa, mutta toimii hyvin myös ihan sellaisenaan. Käytännössä näytti toimivan myös valikoitujen juustojen kanssa, jolloin mausta oli aistittavissa jopa hieman lakritsaa.