Tag Archives: viinit

Parsakeitto Crème Ninon

Kuten tuli jo mainittua, sai Glorian ruoka & viinin sesongin maku -juttu parsasta (3/2010) meidät kokeilemaan taas uusia parsaruokia. Lauantain illalliseksi valmistimmekin varsin parsa-teemaisen aterian. Pääruoaksi teimme tätä ihanaa parsakeittoa crème ninon, jonka nautimme parsapiiraiden kera.

Crème Ninon (2 annosta)

  • 600 g valkoista parsaa
  • 1-2 pientä salottisipulia
  • 1,5 rkl voita
  • 3 dl vahvaa kasvislientä (fondista)
  • 1 dl kuohukermaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1 dl löysäksi vatkattua kermaa
  • oliiviöljyä
  • 0,5 dl kuohuviiniä

Pese ja kuori parsat. Poista puumainen tyvi. Leikkaa parsoista noin 5 cm pituiset nuppupäät ja siirrä ne syrjään. Paloittele loput varret pieniksi paloiksi. Hienonna salottisipulit. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes alkavat pehmetä. Lisää kattilaan parsat, kasvisliemi ja kerma. Anna kiehua hiljalleen kannen alla kunnes parsat ovat kypsiä. Tähän menee noin 5-7 minuuttia.

Keitä samaan aikaan nuput toisessa kattilassa suolatussa vedessä (3 dl vettä, 0,5 tl suolaa). Valuta kypsät nuput ja siirrä syrjään odottamaan annosten koristelua.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaisen kuohkeaksi. Mausta mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Annostele keitto lautasille. Nostele annosten päälle löysää kermavaahtoa, tiputa muutama pisara hyvää oliiviöljyä jokaiseen annokseen. Kermavaahdon tulee olla löysää muttei juoksevaa. Itse teimme aavistuksen liian löysää vaahtoa, jonka seurauksena nuput meinasivat upota lautasen pohjalle. Asettele lopuksi parsanuput koristeeksi annosten päälle ja ruohaise aavistus mustapippuria. Kaada pöydässä vielä tilkka kuohuviiniä jokaiseen annokseen. Tarjoa parsapiiraiden kera.

Yleellinen parsakeitto on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Muutenkin kuohkea keitto saa lisää kuohkeutta kuohuviinistä, joka on aivan olennainen osa makuelämystä. Kuohuviiniä ei kannata jättää pois. Itse lorautime keittoon Pannier Sélection Brut samppanjaa, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Pähkinäinen ja kuiva samppanja sopi erinomaisesti keiton kaveriksi. Ja sitä paitsi samppanja maistui kyllä tälläkin kertaa aperitiivinä.

Samppanja-vinkin bongasimme uusimmasta Glorian ruoka & viinistä (4/2010) Essi Avellanin grilliviini-suositusten joukosta. Tämä samppanja on pakattu 0,375 l pulloon, joka on täydellinen koko kahdelle aperitiiviksi. Ihan hyvä samppanja, mutta ei päässyt kuitenkaan suosikkien joukkoon.

Itse aterian kanssa nautimme lasilliset Chablis Moreau chardonnayta. Viiniä suositeltiin sesongin maku -jutun yhteydessä. Pehmeä, aprikoosinen ja mineraalinen viini sopi mainiosti parsa menumme, sekä keiton että piiraiden kanssa.

Toinen lehden suosituksista oli meille jo entuudestaan tuttu chileläinen Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc. Sitruksinen ja hapokas Leyda on jo aiemmin havaittu hyväksi parsa- ja seurusteluviiniksi. Olemme muuten tykästyneet hieman tasapainoisempaan Leyda Sauvignon Blanc Lot 4:ään, joka on 5 euroa kalliimpi kuin edellä mainittu, mutta taatusti lisäsatsauksen arvoinen. Molemmat ovat kuitenkin kokeilemisen arvoisia.

Vapun samppanja-menu

Kuohuvia on kertynyt kaappiin normaalia enemmän. Voi tätä valinnan vaikeutta. :) Vapun kunniaksi päätimme korkata perinteisen keltaisen lesken eli Veuve Clicquot Brutin. Itse mielelläni nauttisin joka perjantai-iltapalan kanssa lasillisen kuohuviiniä tai samppanjaa, mutta Mikko on enemmänkin viinien ystävä. Toki viini säilyy hieman paremmin avattuna jääkaapissa kuin kuohuviini, joten se on käytännöllisempää perjantai-illan juotavaa. Väsy tulee kuitenkin aina enemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin.

Veuve ja Moët ovat ehdottomia samppanja-suosikkejamme. Niissä on hyvä hinta-laatu-suhde. Pääsääntöisesti olemme sitä mieltä, että 10-15 euron kuohuviinit (Cavat) ovat parempia kuin noin 30 euron samppanjat. Suomesta tulee yleensä ostettua vain Veuvea ja Moëtia, mutta matkoilta tulee ostettua välillä muutakin, kuten Piper-Heidsieck Rose Sauvagea ja Lanson Rose Labelia, molemmat ovat olleet hyviä ostoksia.

Suomessa samppanjan hinta on noussut viime vuosien aikana melkoisesti. Muistatte varmaan ajan, jolloin Veuve maksoi alle 40 euroa! Nyt sen hinta Alkossa on jo melkein 50 euroa. Se on vielä jotenkin ymmärrettävää, että kirkkaiden viinojen hintaa pitää nostaa kansanterveyden vuoksi, mutta eikö laatuviinit voisi jättää rauhaan.

Se on niin tätä kun keskiluokkaa aina riistetään ja työväki vaan juhlii. Hauskaa vappua! :D

König Restaurant

Olemme alkuvuoden aikana yrittäneet hieman sivistää itseämme ja tutustua mahdollisuuksien mukaan Helsingin ravintolatarjontaan – ja nimenomaan sellaisiin ravintoloihin, joissa emme ole syystä tai toisesta aiemmin käyneet. Eilen kävimme illallisella Königissä, joka on mielessämme aina tähän asti kulkenut lähinnä arvokkaan herraklubin maineella. Ja onhan König ollutkin nykyisessä muodossaan olemassa vasta noin vuoden ajan, vaikka ravintolan koko historia ulottuukin pitkälle 1800-luvun puolelle. Uudistuessaan viime vuonna König laajeni kolmeen kerrokseen, joista ravintola sijaitsee komeissa puitteissa entisen Michellen tiloissa toisessa kerroksessa. Klubi jatkaa edelleen kellaritiloissa ja baari katutasossa.

König oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Emme oikein etukäteen tienneet mitä odottaa. Kuten tulikin jo mainittua, sijaitsee ravintola upeissa historiallisissa puitteissa, joita on aavistuksen modernisoitu. Onneksi talon ja tilan henki on kuitenkin aika hyvin onnistuttu säilyttämään. Ruokalista seuraa ravintolan muuta henkeä koostuen pääasiassa maltilla modernisoiduista perinteisistä annoksista. Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana on myös paikallaan, perinteinen tarkoittaa melko kookkaita ja raskaita annoksia. Suolaa ja voita ei ole säästelty, kevyt pikkupurtava ei ole kuvaavin termi ravintolan annoksille, lisäksi ruokalista on aavistuksen lihapainotteinen.

Omat valintamme osuivat tällä kertaa kalaruokiin. Alkupaloiksi tilasimme Savumuikkutoastin ja Toast skagenin. Maku oli molemmissa kohdallaan ja annokset oli hienosti rakennettuja.

Pääruoaksi valitsimme Loimutettua siikaa ja Kuhaa Walewska. Olimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme, mutta aavistuksen pienemmät annoksetkin olisivat riittäneet. Maukas, juuri sopivasti hiillostettu, siika tarjoiltiin upeiden lisäkkeiden kera. Hienostuneesti maustettu ja valmistettu kuha sai seurakseen vihreää parsaa sekä täyteläisen hollandaise-kastikkeen.

Kalaisan aterian ohessa nautimme Chileläistä Cousiño-Macul Sauvignon Grisiä (2008). Kyseinen raikas, aavistuksen hapokas ja hedelmäinen valkoviini on jo aiemmin todettu hyväksi vaalean kalan kanssa nautittavaksi ruokaviiniksi.

Hyvistä valinnoistamme innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruokaakin, vaikka totuuden nimissä sille ei kyllä enää olisi ollut tarvetta. Alkoi olla jo vähän ähky. Tilasimme kuitenkin kulhossa tarjoiltavan “Mustikkapiirakan” sekä Ranskalaisen suudelman, jossa oli mukavasti happoisuutta ja rakennetta makeutta tasapainottamassa.

Kokonaisuudessaan König oli positiivinen kokemus. Annokset olivat erittäin maukkaita, mutta makuumme ehkä aavistuksen liian isoja. Nautintoa täydensi hienot puitteet. Ruoka ei ollut sieltä kevyimmästä päästä, mutta eihän sen aina tarvitsekaan olla. Tulemme varmasti toistekin Königissä käymään.

Viini-lehden kevään viinikoulu

Kuten aiemmin kirjoitimmekin, osallistuimme Viini-lehden tämän syksyn viinikouluun. Ensimmäisestä “peruskurssista” intoutuneena myös loppuihin kolmeen eri rypäleitä käsitteleviin kursseihin. Syksyn huippu-tastingeihin ja muihin erikoisuuksiin emme kuitenkaan tällä kertaa menneet. Viimeisen viinikoulun lopuksi käytiin myös järjestäjien sekä osallistujien kesken keskustelua kevään kurssitarjonnasta. Perinteisestihän ilmeisesti syksyllä on menty puhtaasti punaviini-linjalla ja keväisin sitten tämän lisäksi maisteltu myös valko- ja kuohuviinejä. Itse toivoimme, että keväällä pidettäisiin kattava valkoviinikoulu.

Tämän viikon aikana Viini-lehden www-sivuille olikin ilmestynyt listaus kevään kattavasta kurssi-ohjelmasta. Iloksemme huomasimme valkoviinikoulun löytyvän listoilta. Kaikkea ei varmaankaan järjestetä, mutta toivottavasti ainakin valkoviinikoulu kokonaisuudessaan sekä samppanja-tasting, joihin molempiin ajattelimme mennä. Ruoka & viini kuulostaa myös erittäin mielenkiintoiselta.

Ensimmäiset tastingit on jo heti tammikuussa 2010 ja ilmoittautuminen on auki. Se mainittu lista ja hieman enemmän tietoa kaikista tilaisuuksista löytyy viinikoulun www-sivuilta.

Viinikoulu: Punkkua pöytään

Mikko sai ystäviltään hienon syntymäpäivälahjan, lahjakortin Viini-lehden viinikouluun. Nyt syksyllä koulu alkoi ja ilmoittauduimme ensimmäiselle kurssille, jonka aiheena oli tutustua punaviiniin teoriassa ja käytännössä sekä opetella viinin maistamisen perusteet.

Viinikoulu järjestettiin Korjaamon Vaunusalissa ja osallistujia oli noin 120! Se oli kuulemma kaikkien aikojen ennätys. Saliin oli katettu 8 pitkää pöytää täyteen laseja, kuusi lasia jokaiselle. Olimme paikalla ajoissa ja saimme paikat aivan eturivistä.

Ensimmäisen viinikoulun veti viinikouluttaja Mika Vanne Winesense:stä ja lopuksi ruokavinkkejä viinien kanssa antoi Viini-lehden Antti Rinta-Huumo.

Kurssi alkoi maistettaviin viineihin tutustumisella. Kaikki kuusi viiniä maistettiin vasemmalta oikealle. Maistaminen ei ollut mikään nopea suoritus. Ensin tarkasteltiin viinin väriä, seuraavaksi tuoksua ja kolmanneksi vasta makua. Viinien nimet, alkuperämaat ja hinnat paljastettiin vasta aivan kurssin lopuksi, jotta ne eivät pääse vaikuttamaan mielipiteisiin.

Teoriaosuudessa keskityttiin punaviinien eri tyyleihin ja minkälaisia ominaisuuksia niihin liittyy ja mitkä ovat tyypillisimmät rypäleet ja alueet esimerkiksi runsaille ja täyteläisille sekä kevyehköille ja hedelmäisille viineille. Lisäksi perehdyttiin viinin vuodenkiertoon pensaiden leikkaamisesta pullotukseen ja pullokypsytykseen. Saimme paljon hyvää ja uutta tietoa. Monet olivat selvästi valmistautuneet ja miettineet hyviä kysymyksiä etukäteen. Itse emme olleet ymmärtäneet miettiä mitään, kun emme oikein tienneet minne olemme menossa.

Lopuksi viinit maistettiin uudestaan ja tarkasteltiin, miten niiden ominaisuudet ovat kehittyneet hapettuessa. Tämä oli mielenkiintoista sillä, vaikka tietää miten hapettuminen vaikuttaa viiniin, niin harvemmin tulee ajatuksen kanssa sitä tarkasteltua. Osa viineistä muuttaa luonteensa täysin dekantoinnissa.

Maisteltavina olivat seuraavat viinit:
1. Fiulot Barbera d’Asti 2007, Piemonte, Italia
2. Château Bonnet Resérve 2005, Bordeaux, Ranska
3. Prado Rey 2007, Rioja, Espanja
4. Montana Marlborough Reserve Pinot Noir 2006, Marlborough, Uusi-Seelanti
5. Espíritu de Chile Shiraz Cabernet 2008, Central Valley, Chile
6. Penfolds Koonunga Hill 2007, Etelä-Australia

Näistä entuudestaan tuttu oli Koonunga Hill, sitä löytyy kotoa lähes aina pullo tai pari. Tasapainoinen, voimakas ja mausteinen viini, mutta yllätyksetön. Fiulot Barbera – kevyehkö ja hapokas viini. Château Bonnet – kypsän tanniininen, pyöreä. Prado Rey – kevyen tamminen ja vähähappoinen. Montana Marlborough – hedelmäinen ja hapokas, hyötyi dekantoinnista. Espíritu de Chile – mukavan tanniininen ja herukkainen, parani huomattavasti hapettuessa.

Vanhan mantereen viinit selvästi sopivat enemmän ruokaviineiksi, kun taas uuden maailman viinit seurusteluun. Kaikkia ei varmaan itse tulisi ostettua, vaikka jokaisella on varmasti paikkansa esimerkiksi ruoan kanssa. Meitä molempia eniten miellytti vanha tuttu Koonunga Hill sekä hedelmäinen ja moniulotteinen Montana Pinot Noir. Pinot Noir yleensä vaatii kyllä vielä hieman harjoittelua.