Tag Archives: viinit

Maistelemassa viinejä Maximilian J. Riedelin opastuksella

Meille tarjoutui eilen Decanterin tarjoamana hieno tilaisuus päästä maistelemaan viinejä Riedel-lasitalon edustajan, suvun nuoren vesan Maximilian J. Riedelin johdolla. Tilaisuus oli ainutkertainen nimenomaan itse lasisuunnittelijan ja yrityksen Pohjois-Amerikan toimintojen johtajan läsnäolon takia. Tilaisuuden päätarkoitushan oli Riedelin Vinum XL -sarjan lasien promoamisen ohella kertoa siitä millä tavalla dekantointi eli karahvin käyttö ja tietenkin se lasivalinta vaikuttaa viiniin, sen makuun, tuoksuun ja viinistä nauttimiseen kokonaisuutena. Tästä tastingin nimi Experience Your Senses:kin kertoo. Kyseessä oli muuten tiettävästi suurin Suomessa järjestetty yksittäinen viinitasting, osanottajia oli useampi sata.

Lyhyen Decanterin edustajan esittelyn ja pohjustuksen jälkeen päästiinkin pian asiaan. Lopun aikaa olikin äänessä herra Riedel itse. Ennen maistelun aloittamista Riedel kertoi omasta tavastaan nauttia viinejä, siitä kuinka kokonaiselämyksessä tärkeintä on pitää asiat tasapainossa. Juuri tähän viinien tasapainoisuuteen pyritään eri rypäleille suunnitelluilla uniikeilla laseilla. Lasin muoto, koko ja suuaukon koko vaikuttavat merkittävästi siihen miten viinin maku aistitaan. Muodon ja oikean koon avulla tuodaan esille viinin hienostunut tuoksu samalla peittäen pistävä alkoholi. Pienellä tai suurella ja oikein muotoillulla suuaukolla puolestaan varmistetaan oikea suutuntuma. Ensivaikutelma on tärkeintä viinin maistamisessa ja juuri siihen pyritään suuaukon muotoilulla vaikuttamaan. Sillä mihin kohtaan suuta ensimmäinen viinitilkka osuu on huomattava merkitys aistikokemukseen.

Tilaisuuteen saapuessamme pöydälle oli katettu kuusi erilaista lasia, neljässä viiniä, yhdessä vettä ja yksi tyhjänä. Tasting aloitettiin luonnollisesti valkoviineillä. Ensimmäisenä oli vuorossa Vinum XL Riesling Grand Cru / Sauvignon Blanc -lasista tarjoiltu Uusi-Seelantilainen, pirteä, raikkaan hapokas ja trooppisen hedelmäinen Jackson Estate Sauvignon Blanc 2009 (Alko 586067). Toisena viininä maisteltiin runsasta, kypsän hedelmäistä chardonnayta Marimar Torre Chardonnay Don Miguel 2005, joka on peräisin Kaliforniasta. Viiniä maistettiin tietenkin saman Vinum XL sarjan Montrachet-tyyppisille chardonnay:lle suunnitellusta lasista. Tämän jälkeen siirryttiinkin punaviineihin, joista ensimmäisenä pääsimme kokeilemaan itselleni aina niin haasteellista Pinot Noir:ia Drouhin Oregon Pinot Noir 2006. Runsas, ryhdikäs ja elegantti viini maistettiin tietenkin saman sarjan Pinot Noir -lasista. Viimeisenä viininä, kunnioitettavan kookkaasta Cabernet Sauvignon -lasista, maistettiin Château Carsin Cuvée 2005 (Carsinshop). Tiivis, mausteinen ja tummasävyinen Bordeaux on valmistettu Merlot-, Cabernet Franc- ja Malbec- rypäleistä.

Pöydälle katetut lasit avasivat merkityksensä jo heti ensimmäisen viinin kohdalla. Kaikki viinit maistuivat ja tuoksuivat erittäin hyviltä niille tarkoitetuista laseista. Muovimuki puolestaan pilasi viinin kuin viinin, aromit katosivat, tuoksu oli mitäänsanomaton eikä kunnon suutuntumaa saanut millään. Kokeilimme myös maistella viinejä toisille lajikkeille muotoilluista laseista. Väärä muoto korosti viinin huonoja puolia – alkoholin maku nousi päällimmäiseksi, viineistä tuli hyökkääviä ja varsinkin Pinot Noir muuttui käytännössä juomakelvottomaksi. Eroa ei oikein ollut uskoa todeksi. Itse olemme tähän asti pitäneet lajikekohtaisia laseja hieman turhana hifistelynä, mutta emme pidä enää. Tasting oli kyllä omalla kohdallamme silmät avaava kokemus, selvisi sekin miksi Pinot Noirin kanssa on ollut hieman haasteita.

Hauskana sivujuonteena Maximilian Riedel esitteli, dekantoinnin tärkeydestä puhuessaan, suunnittelemaansa käärmeen ja Porsche 911:n turbon välimaastoon muodoiltaan sijoittuvaa Eve dekantteria/karahvia. Hyvin vaikuttavan dekantterin toiminnasta pääsee käytännössä perille vain katsomalla Riedelin oman esittelyvideon aiheesta. Noin 400 euron hankintahinta kuitenkin hieman rajoittaa ostoinnostusta.

Upeana yllätyksenä saimme vielä ottaa mukaamme tastingissä käyttämämme neljä Riedel-lasia. Niistä tullaan varmasti maistelemaan taas ihan uudella innolla erilaisia viinejä. Olimme muutenkin erittäin otettuja saamastamme mahdollisuudesta ja tyytyväisiä oppimastamme uudesta. Tilaisuus oli erittäin antoisa ja silmät avaava. Onneksi ajauduimme myös ikään kuin vahingossa aivan etuosaan istumaan, tilaisuus olisi varmasti ollut aivan erilainen kokemus suuren salin takaosasta käsin.

Parsakeitto Crème Ninon

Kuten tuli jo mainittua, sai Glorian ruoka & viinin sesongin maku -juttu parsasta (3/2010) meidät kokeilemaan taas uusia parsaruokia. Lauantain illalliseksi valmistimmekin varsin parsa-teemaisen aterian. Pääruoaksi teimme tätä ihanaa parsakeittoa crème ninon, jonka nautimme parsapiiraiden kera.

Crème Ninon (2 annosta)

  • 600 g valkoista parsaa
  • 1-2 pientä salottisipulia
  • 1,5 rkl voita
  • 3 dl vahvaa kasvislientä (fondista)
  • 1 dl kuohukermaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1 dl löysäksi vatkattua kermaa
  • oliiviöljyä
  • 0,5 dl kuohuviiniä

Pese ja kuori parsat. Poista puumainen tyvi. Leikkaa parsoista noin 5 cm pituiset nuppupäät ja siirrä ne syrjään. Paloittele loput varret pieniksi paloiksi. Hienonna salottisipulit. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuleita kunnes alkavat pehmetä. Lisää kattilaan parsat, kasvisliemi ja kerma. Anna kiehua hiljalleen kannen alla kunnes parsat ovat kypsiä. Tähän menee noin 5-7 minuuttia.

Keitä samaan aikaan nuput toisessa kattilassa suolatussa vedessä (3 dl vettä, 0,5 tl suolaa). Valuta kypsät nuput ja siirrä syrjään odottamaan annosten koristelua.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaisen kuohkeaksi. Mausta mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Annostele keitto lautasille. Nostele annosten päälle löysää kermavaahtoa, tiputa muutama pisara hyvää oliiviöljyä jokaiseen annokseen. Kermavaahdon tulee olla löysää muttei juoksevaa. Itse teimme aavistuksen liian löysää vaahtoa, jonka seurauksena nuput meinasivat upota lautasen pohjalle. Asettele lopuksi parsanuput koristeeksi annosten päälle ja ruohaise aavistus mustapippuria. Kaada pöydässä vielä tilkka kuohuviiniä jokaiseen annokseen. Tarjoa parsapiiraiden kera.

Yleellinen parsakeitto on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Muutenkin kuohkea keitto saa lisää kuohkeutta kuohuviinistä, joka on aivan olennainen osa makuelämystä. Kuohuviiniä ei kannata jättää pois. Itse lorautime keittoon Pannier Sélection Brut samppanjaa, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Pähkinäinen ja kuiva samppanja sopi erinomaisesti keiton kaveriksi. Ja sitä paitsi samppanja maistui kyllä tälläkin kertaa aperitiivinä.

Samppanja-vinkin bongasimme uusimmasta Glorian ruoka & viinistä (4/2010) Essi Avellanin grilliviini-suositusten joukosta. Tämä samppanja on pakattu 0,375 l pulloon, joka on täydellinen koko kahdelle aperitiiviksi. Ihan hyvä samppanja, mutta ei päässyt kuitenkaan suosikkien joukkoon.

Itse aterian kanssa nautimme lasilliset Chablis Moreau chardonnayta. Viiniä suositeltiin sesongin maku -jutun yhteydessä. Pehmeä, aprikoosinen ja mineraalinen viini sopi mainiosti parsa menumme, sekä keiton että piiraiden kanssa.

Toinen lehden suosituksista oli meille jo entuudestaan tuttu chileläinen Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc. Sitruksinen ja hapokas Leyda on jo aiemmin havaittu hyväksi parsa- ja seurusteluviiniksi. Olemme muuten tykästyneet hieman tasapainoisempaan Leyda Sauvignon Blanc Lot 4:ään, joka on 5 euroa kalliimpi kuin edellä mainittu, mutta taatusti lisäsatsauksen arvoinen. Molemmat ovat kuitenkin kokeilemisen arvoisia.

Vapun samppanja-menu

Kuohuvia on kertynyt kaappiin normaalia enemmän. Voi tätä valinnan vaikeutta. :) Vapun kunniaksi päätimme korkata perinteisen keltaisen lesken eli Veuve Clicquot Brutin. Itse mielelläni nauttisin joka perjantai-iltapalan kanssa lasillisen kuohuviiniä tai samppanjaa, mutta Mikko on enemmänkin viinien ystävä. Toki viini säilyy hieman paremmin avattuna jääkaapissa kuin kuohuviini, joten se on käytännöllisempää perjantai-illan juotavaa. Väsy tulee kuitenkin aina enemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin.

Veuve ja Moët ovat ehdottomia samppanja-suosikkejamme. Niissä on hyvä hinta-laatu-suhde. Pääsääntöisesti olemme sitä mieltä, että 10-15 euron kuohuviinit (Cavat) ovat parempia kuin noin 30 euron samppanjat. Suomesta tulee yleensä ostettua vain Veuvea ja Moëtia, mutta matkoilta tulee ostettua välillä muutakin, kuten Piper-Heidsieck Rose Sauvagea ja Lanson Rose Labelia, molemmat ovat olleet hyviä ostoksia.

Suomessa samppanjan hinta on noussut viime vuosien aikana melkoisesti. Muistatte varmaan ajan, jolloin Veuve maksoi alle 40 euroa! Nyt sen hinta Alkossa on jo melkein 50 euroa. Se on vielä jotenkin ymmärrettävää, että kirkkaiden viinojen hintaa pitää nostaa kansanterveyden vuoksi, mutta eikö laatuviinit voisi jättää rauhaan.

Se on niin tätä kun keskiluokkaa aina riistetään ja työväki vaan juhlii. Hauskaa vappua! :D

König Restaurant

Olemme alkuvuoden aikana yrittäneet hieman sivistää itseämme ja tutustua mahdollisuuksien mukaan Helsingin ravintolatarjontaan – ja nimenomaan sellaisiin ravintoloihin, joissa emme ole syystä tai toisesta aiemmin käyneet. Eilen kävimme illallisella Königissä, joka on mielessämme aina tähän asti kulkenut lähinnä arvokkaan herraklubin maineella. Ja onhan König ollutkin nykyisessä muodossaan olemassa vasta noin vuoden ajan, vaikka ravintolan koko historia ulottuukin pitkälle 1800-luvun puolelle. Uudistuessaan viime vuonna König laajeni kolmeen kerrokseen, joista ravintola sijaitsee komeissa puitteissa entisen Michellen tiloissa toisessa kerroksessa. Klubi jatkaa edelleen kellaritiloissa ja baari katutasossa.

König oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Emme oikein etukäteen tienneet mitä odottaa. Kuten tulikin jo mainittua, sijaitsee ravintola upeissa historiallisissa puitteissa, joita on aavistuksen modernisoitu. Onneksi talon ja tilan henki on kuitenkin aika hyvin onnistuttu säilyttämään. Ruokalista seuraa ravintolan muuta henkeä koostuen pääasiassa maltilla modernisoiduista perinteisistä annoksista. Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana on myös paikallaan, perinteinen tarkoittaa melko kookkaita ja raskaita annoksia. Suolaa ja voita ei ole säästelty, kevyt pikkupurtava ei ole kuvaavin termi ravintolan annoksille, lisäksi ruokalista on aavistuksen lihapainotteinen.

Omat valintamme osuivat tällä kertaa kalaruokiin. Alkupaloiksi tilasimme Savumuikkutoastin ja Toast skagenin. Maku oli molemmissa kohdallaan ja annokset oli hienosti rakennettuja.

Pääruoaksi valitsimme Loimutettua siikaa ja Kuhaa Walewska. Olimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme, mutta aavistuksen pienemmät annoksetkin olisivat riittäneet. Maukas, juuri sopivasti hiillostettu, siika tarjoiltiin upeiden lisäkkeiden kera. Hienostuneesti maustettu ja valmistettu kuha sai seurakseen vihreää parsaa sekä täyteläisen hollandaise-kastikkeen.

Kalaisan aterian ohessa nautimme Chileläistä Cousiño-Macul Sauvignon Grisiä (2008). Kyseinen raikas, aavistuksen hapokas ja hedelmäinen valkoviini on jo aiemmin todettu hyväksi vaalean kalan kanssa nautittavaksi ruokaviiniksi.

Hyvistä valinnoistamme innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruokaakin, vaikka totuuden nimissä sille ei kyllä enää olisi ollut tarvetta. Alkoi olla jo vähän ähky. Tilasimme kuitenkin kulhossa tarjoiltavan “Mustikkapiirakan” sekä Ranskalaisen suudelman, jossa oli mukavasti happoisuutta ja rakennetta makeutta tasapainottamassa.

Kokonaisuudessaan König oli positiivinen kokemus. Annokset olivat erittäin maukkaita, mutta makuumme ehkä aavistuksen liian isoja. Nautintoa täydensi hienot puitteet. Ruoka ei ollut sieltä kevyimmästä päästä, mutta eihän sen aina tarvitsekaan olla. Tulemme varmasti toistekin Königissä käymään.

Viini-lehden kevään viinikoulu

Kuten aiemmin kirjoitimmekin, osallistuimme Viini-lehden tämän syksyn viinikouluun. Ensimmäisestä “peruskurssista” intoutuneena myös loppuihin kolmeen eri rypäleitä käsitteleviin kursseihin. Syksyn huippu-tastingeihin ja muihin erikoisuuksiin emme kuitenkaan tällä kertaa menneet. Viimeisen viinikoulun lopuksi käytiin myös järjestäjien sekä osallistujien kesken keskustelua kevään kurssitarjonnasta. Perinteisestihän ilmeisesti syksyllä on menty puhtaasti punaviini-linjalla ja keväisin sitten tämän lisäksi maisteltu myös valko- ja kuohuviinejä. Itse toivoimme, että keväällä pidettäisiin kattava valkoviinikoulu.

Tämän viikon aikana Viini-lehden www-sivuille olikin ilmestynyt listaus kevään kattavasta kurssi-ohjelmasta. Iloksemme huomasimme valkoviinikoulun löytyvän listoilta. Kaikkea ei varmaankaan järjestetä, mutta toivottavasti ainakin valkoviinikoulu kokonaisuudessaan sekä samppanja-tasting, joihin molempiin ajattelimme mennä. Ruoka & viini kuulostaa myös erittäin mielenkiintoiselta.

Ensimmäiset tastingit on jo heti tammikuussa 2010 ja ilmoittautuminen on auki. Se mainittu lista ja hieman enemmän tietoa kaikista tilaisuuksista löytyy viinikoulun www-sivuilta.