Lastenhuoneen uudet mööpelit











Siitä on jo reilut puoli vuotta, kun viimeinkin löysin lastenhuoneeseen sopivan askartelupöytäaihion Tori.fistä. Sinnikkyys siis palkittiin, olinhan plärännyt myös Huuto.nettiä “sillä silmällä” jo kesäkuusta lähtien, siitä asti kun silloiset vaavimme, nykyiset taaperomme saivat oman huoneen… Pöydän tuli olla pyöreä, halkaisijaltaan 80-90 -senttinen. Sen sijaan jaloille en ollut asettanut niin suuria vaatimuksia, tarpeen vaatiessa olin valmis sahailuhommiinkin.  Yllättäen juuri passeli 90-senttinen löytyi synnyinpitäjästäni Lempäälästä, huimaan 20 euron hintaan. Pöytä sai mattamustaa spraytä naarmuuntuneen kromijalan peitoksi ja rutkasti kiiltävää valkoista peittämään kulahtanutta lakkapintaa. Olisihan tuo varmasti valmistunut aiemminkin, mutta kun halusin, että pohjatyöt tehdään kunnolla, eikä sopivaa kansilevyn hiomispaikkaa tuntunut löytyvän. Projekti eteni vasta viime viikolla, kun keksimme tehdä sen vintissä (vintin ihana tiililattia suojattiin asianmukaisesti muovilla!). Mies hioi ja minä maalasin (samalla operoitiin myös telkun alla viihtyvä senkki!). Ja miten ne lasten tyytyväiset ilmeet ja innostunut touhuilu pöydän ääressä palkitsivatkaan kaiken vaivannäön! :) Jakkaroiden virkaa hoitavat vielä nahkaiset rahit, jotka ovat sattumoisin juurikin lasten tuolien korkuiset. Pitkällisen pohdinnan tuloksena, kun ei Huuto.net tai Tori.fi:kään ole tuottaneet tulosta (pinnatuoleja lähinnä haeskelin), tuoleiksi hankitaan Ikean halvat peruspallit, joiden jalat pätkäistään ja jotka saavat pintaansa maalikerroksen. Magiksen Almatkin ehtivät pyöriä mielessäni pitkään, mutta eivät ne sitten lopulta tuntuneetkaan meille sopivilta. Liekö syynä ollut valmistusmateriaali muovi?

Pöydän taakse täräytin kaksi Ikean magneettitaulua, jotka olivat nekin odottaneet asennusvuoroaan jo tovin. Tauluihin voi sommitella noiden Djecon eläinmagneettien lisäksi vaikkapa magneettikirjaimia. Pöydässä on huopatassut, joten sen voi nypätä keskemmäs huonetta ja taulun eteen saadaan tarvittaessa runsaastikin operointitilaa.

Huoneen uutukaisia ovat myös säkkituolit, alusta asti itse väkertämäni. Pussukoiden koko on lapsille sopiva 72x110cm, sisällä tietty Styrox-pallerot ja päällisenä Ikean raitakankaat. Pussukoiden piristeenä on kirpeänkeltaiset vetskarit, joita hamstrasin jo talvella kunnon nipun, niitä kun sai kaksi eurolla.

Lapset tykkää, minä tykkään. Mieskin vissiin. :)

Nappe



Olettekos jo kuulleet Napesta? Minä en ollut ennen kuin Tuut Designilta kysyivät, haluaisinko vastaanottaa lasin. Ja tottamaar halusin, ajatuskin lasisten lastenruokapurkkien muokkaamisesta noin upeaksi lopputuotteeksi on enemmän kuin sykähdyttävä. Nyt täytyy siis tehdä Nappe-tilaus, koska tuosta yhdestä lasista (kuten nykyään niin monesta muustakin asiasta…) tulee kaksosilla vielä hurjat kiistat!

P.S. Tuo pakkaus, etiketteineen päivineen, on mielestäni todella kaunis ja sopii lasin henkeen!

Äitienpäivän ex tempore -lahjat


Tällä viikolla olen ollut erityisen toimeliaalla tuulella. Ikea-reissun jälkeen olen asentanut yhden verhotangon, kaksi pimennysrullaverhoa, kaksi roskisvaunua, kirjahyllyyn uudet etusarjat, kaksi valaisinkiskoa ja kaksi (kohta kolme vuotta paketissa seissyttä) Garlandia, lapsilukot kahteen laatikkoon, ommellut kaksi verhoa ja kaksi säkkituolia puolitiehen, sekä maalannut yhden senkin ja yhden pöydän (jotka mies ystävällisesti ensin hioi). Tämän perushärdellin ohella siis. Nyt olenkin sitten ihan rättipuhkipoikkiväsynyt… Joten ei siis liene mikään ihme, että eilen vähän yllätyin, kun radiossa muistutettiin äitienpäivästä. Kaupassa en kuitenkaan ehtinyt edes kääntymään, koska ahkeroin sisätiloissa koko päivän (kiitos vaan lapsia ulkoiluttaneille mammalle ja papalle!), joten tänään pitikin sitten keksiä ex tempore -lahjukset äideillemme. Onneksi löysin jo kuukausia sitten tehtailemani kankaalla päällystetyt napit, joten lahjat valmistuivat hyvinkin sukkelasti. Kätköistäni löytyviin ilmakivääritauluihin (Citymarketin alelaarista) lisättiin vähän teippiä ja dymoa, viillettiin napeille pikku urat ja avot, lahjat olivatkin jo valmiina! Mamman napeissa klassista ruutukuosia ja mummalla reipasta raitaa.

Pöytä koreaksi



Harvemmin saa alle 7 eurolla näin laadukasta, kovakantista ja paksulle paperille painettua sisustuskirjaa. Mutta Ikeastapa saa. Myös pari vuotta sitten ostamani “Rakkaat kotimme” (silloin sen sai myös suomeksi!) oli sekin ihan huippu.

Tuota uutta ruutukangasta ostin vain puoli metriä, kun en heti keksinyt mitä siitä tekisin. Ens kerralla ostankin sitten kaksi ja puoli metriä ja teen siitä pöytäliinan! Valkoiset simppelit kyntteliköt myytiin loppuun löytöpaikassa 1,50 eurolla. Sekin halusi lähteä mukaani.

Kirjahyllyn kasvojenkohotus



Eilen illalla se viimein tapahtui, pitkäaikainen haaveemme toteutui ja kirjahylly sai uudet etusarjat. Projekti polkaistiin käyntiin jo sunnuntaina, kun karautimme koko poppoo bussilla (meillä kun ei ole autoa) Ikeaan ja takaisin tullessamme roudasimmekin mukanamme oikein kunnon lastia. Oltiin varmasti aikamoinen näky, kaksosrattainemme päivinemme…  Kahdeksan 60x32cm mdf-etusarjan lisäksi toimme mm. neljä jätesankoa kaksine mekanismeineen, kaksi 140cm leveää pimennysverhoa, verhotangon, pari maljakkoa, metreittäin kangasta, pari kirjaa… Nämä ja muutama muukin artikkeli, kaikki linjurilla siis! :)

Etusarjat vaihdettiin, ne alkuperäiset kun eivät olleet täysin mieluisia edes ostohetkellä. Eniten niissä häiritsi lasin vihertävyys ja hyvänä kakkosena tulivat alumiinikehykset (oon enemmän teräs-naisia). Alunperin lasin alle oli tarkoitus laittaa kuvia, mutta eipä sitäkään sitten koskaan saatu aikaiseksi. Stuvan etusarjojen kaltaisista valkoisista ja vetimettömistä haaveilin ja lopulta ne kyseiset ihanuudet sitten myös hankittiin. Ja olisi hankittu varmasti aiemminkin, jos vain olisin ollut varma, että saan kiinnitettyä ne noihin laatikoihin. Bestå-laatikoilla kun on erilainen mitoitus, eivätkä etusarjan rei’itykset mene aivan yksiin Stuvan kanssa. Ongelma ratkesi pienten testien jälkeen siten, että etusarja on laatikossa kiinni vain alemmalla epäkeskoruuvilla, ylemmän ruuvin korvaan kulmaraudalla (kunhan vain ehdin poiketa rautakaupassa…). Toinen ratkaisuvaihtoehto olisi ollut mitata ja porata etusarjoihin uudet reiät, mutta se olisi vaatinut jo huomattavasti enemmän tarkkuutta, joten kulmarauta tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Nyt olen erittäin tyytyväinen! Kirjahylly mätsää upeasti myös seinän toisella puolella majailevan lasten vaatekaapin kanssa, Stuvaa kun on sekin.

Periaatteet ja kuinka niistä luovuttiin


Tähän asti melkeinpä kaikki blogini kuvat ovat olleet itse ottamiani. Olen pitänyt sitä suorastaan kunnia-asiana. Mutta kuten lapsiperheen arjessa monesti käy, jää se kuuluisa oma aika hiukan niukille. Ainakin valoisaan aikaan, kun voisi vähän kuvatakin. Oitis kun otan kameran esiin ja olen ryhtymäisilläni kuvauspuuhiin, ryntää pieni poikani suu mutrussa ja käsiään ojennellen kohti kameraa ja huutaa (hyvin vaativaan sävyyn toki) “kuuaa, kuuaa”… Hänen lempipuuhaansa on siis kameran kuvien selailu, ei suinkaan poseeraaminen tai vain sivusta seurailu.

Assistenttieni lisäksi myös kotimme on ollut kovin vastahankoinen kuvauskohde, se ryökäle kun on vieläkin “hieman” sekaisin sen viikon takaisen huonejärjestyksen mullaamisen jäljiltä. Niin, mehän siis päädyimme muuttamaan makkarimme alkuperäiselle paikalleen ja siirtämään kirjahyllyn, telkun ja myöhemmin myös tietokoneen siihen viimeksi makkarina palvelleeseen ikkunattomaan “alkoviin”. Tämä oli viisas päätös ja nyt tuntuukin siltä, että varsinainen oleskelutilamme lisääntyi, kun tämä uusi “kirjastohuone” on koko ajan näkösällä, siinä keittiön ja lastenhuoneen kyljessä. Eikä enää haittaa, vaikka sänkykin jää lähes poikkeuksetta ilman päiväpeittoa, sen kun vaan vetää liukuoven kiinni! :)

No niin, nyt pääsemme oikein kunnon aasinsiltojen kautta itse asiaan, eli “periaatteista luopumiseen”! Nyt olen siis henkisesti valmis ottamaan mukaan myös postaukset, joissa ei ole ainuttakaan itseottamaani kuvaa. Jatkossa ajattelinkin esitellä teille sydäntäni sykähdyttäviä tai silmiäni hiveleviä tavaroita tai muita asioita. Ensimmäiseksi haluan näyttää teille jo kauan (ainakin jo puolitoista vuotta olen sitä ihastellut!) mielessäni pyörineen Jyskin maton ja tuon kyseisen yksilön hivenen aristokraattisemman sukulaisen Hay:ltä. Kumpainenkin on 100% villaa, kokoeroa matoilla on 10cm ja hintaeroa mojovat 200 euroa. Hayn pallot ovat Nepalissa käsin huovutettuja ja täydellisen pyöreitä, Jyskin pallot ties kenenkä muovaamia ja huomattavasti vähemmän pyöreitä. Jos vain keksisin paikan tuolle Jyskin värittömälle versiolle, ostaisin sen. Entä kummankos itse ostaisit?

Taas tapahtuu


Meillä oli työntäyteinen viikonloppu ja vieläkin on monen monituista hommaa jäljellä. Jaa että mistäkö on kyse? No tässä hieman vinkkiä… ;)

P.S. Mukavaa vappua teille, ystäväiseni!

Synttäreillä


Sunnuntaina kävimme ylimmässä kerroksessa 6-vuotissynttäreillä. Lego-harrastajalle vietiin tietenkin legoja ja tällä kertaa paketti ja kortti oli teippailtu tähän malliin. Ai jukra, että oli muuten herkullisia tarjottavia, mm. Pätkismuffinsseja (vieläpä erittäin herkullisesti koristeltuina)!

Parsaa ja pekonia



Koska Hulluilta päiviltä sai parsanippuja sopuhintaan, julistettiin meidän perheen parsakausi avatuksi. Tämän vuoden ensimmäinen parsaruoka sai innoituksensa anopin taannoin köksäilemästä vuoasta. Mitään varsinaista ohjetta meillä ei ollut (kun ei niitä juuri muulloinkaan noudateta), joten vähän sinnepäin sovellettiin ja lisättiinpä vielä pekoniakin kyytipojaksi. Näinhän se sitten valmistui:

Pekoninen parsavuoka

Kaksi nippua parsaa
Purkillinen ruokakermaa
Paketillinen pekonia palasina
Runsaasti pecorinoraastetta
Rouhittua mustapippuria

Ainekset ladotaan uunivuokaan ja koko komeus tuikataan 200*c uuniin noin 20 minuutiksi. Me joimme parsamme kanssa vettä, mutta rehellisyyden nimissä, parasta se olisi ollut maukkaan viinin kanssa…

P.S. Kuten tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, tämä resepti kelpaa myös “ala-karppaajille”!