Saaristomeri oli lapsuuden kesieni leikkikenttä. Meressä uiminen on minulle edelleenkin vähän kuin terapiaa. Veden virta iholla hyväilee, tumma viileys rauhoittaa. Meressä saa vain olla, se kelluttaa. Meri on ollut minulle aina tärkeä, vähän niin kuin paras ystävä. Se lohduttaa, ei tuomitse, pysyy aina samana. Aivan näin asia ei kuitenkaan ole – Itämeremme muuttuu koko ajan. Sen kunto heikkenee. Vanhan ystävän sairastumista onkin kovin raskas seurata.
Ilahduin suuresti, kun löysin Studio Panaman julkaiseman Our little sea -julkaisun. Olin haltioissani, kun tuo sitten tipahti postiluukustamme viime viikolla. Kiitos! Lehdykässä on 20 taiteilijan ja kuvittajan meriaiheisia töitä. Jokaisesta myydystä teoksesta menee 1 euro Itämeremme hyväksi. Osa kuvittajista on tuttuja (esim. Arjen löytöretkeilijät kuvittanut Hanna Konola), mutta suurin osa oli minulle uusia tuttavuuksia. Studio Panaman sanoin kuvat ilmentävät konflikteja, jotka syntyvät Itämeren ympärillä asuvien ihmisten erilaisista elämäntavoista ja tarpeista.
Järjestetäänpä nyt Kotilo-blogin historian ensimmäinen arvonta, jonka voittajalle lähetän Our little sea -teoksen. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä meri teille merkitsee. Onko se tuttu vai tuntematon, turvallinen vai pelottava? Oletko itse kokenut meremme muuttuneen? Miten se on sinuun vaikuttanut? Kommentoimalla tätä kirjoitusta voit osallistua. Kaksi viikkoa on aikaa! (Kommentoitaessa sähköpostiosoitteesi ei jää kaikkien nähtäväksi)
The Baltic Sea has been my playground ever since childhood. Swimming and diving in it’s depths is like therapy to me. The sea gives me comfort, it doesn’t judge me. While I change, it stays the same. Though it’s not exactly true. The Baltic Sea is changing and getting sicker all the time due to the actions of all who live on it’s shores. I was very happy to receive Our little sea art zine published by Studio Panama the other day. Here’s Studio Panama’s own words: “Our Little Sea -zine represents the view of 20 illustrators and artists on the current state of the Baltic Sea. The images, which are realized by varying techniques, illustrate the conflict that rises from the different needs of the life forms inhabiting the sea and the people living on its shores.” The pictures are absolutely beautiful as you can see. 1 Euro for every book sold is donated to the preservation of the Baltic sea.
Let’s organize the first ever lottery in this blog. You can participate by commenting on this post within 2 weeks. (Unfortunately I’ll only mail inside Finland)
Meri on tuntematon, suuri ja voimakas. Siksi se ehkä on aina tuntunut niin pelottavalta!
Mikään ei kuitenkaan voita meriveden tuoksua, suolan tuntua iholla ja hiuksissa, kesäistä saaristoa ja purjehtimisen riemua :)
Kunnioitan merta. Se on pelottava, voimakas ja suuri, mutta samalla hyvin kiehtova ja salaperäinen. Se kätkee sisäänsä paljon elämää. Se on raikas ja hyvän tuoksuinen. Meren äärellä rauhoitun ja hiljennyn. Minusta on ihanaa antaa katseen levätä horisontissa. Silloin voi katsoa niin kauas kuin vaan pystyy ilman, että mikään tulee tielle.
Voi mikä ihana kirja!
Meri on rakas. Suomessa meri on surumielinen ja synkkä, johtuu pohjoisesta taivaasta. Kun on lapsuutensa viettänyt saaristossa, sisällä elää joka heti kaipuu merelle.
Asun Välimeren rannalla, mutta sydän on Suomen saaristossa… ja osoite on myös Suomessa… ;-)
Meillä on aina ollut kesämökki meren rannalla saaristossa enkä tiedä parempaa kuin kesäinen kalastuskeikka isän kanssa iltasella, kun meri on ihan tyyni.
Meri on aina läsnä. Ainakin mielessä. Oikeasti tuossa puolen kilometrin päässä!
Mökkimme on meren rannalla ja joka vuosi pelottaa yhä enemmän Itämeremme tila. Leväkukinnat alkavat olla todellinen haitta, jolta ei parhaalla tahdollakaan pysty silmiään ummistamaan. Toisaalta meri on tuoksuineen ja olemuksenaan minulle se ainoa oikea vesistö. Järvi on minusta (hiljaisena, usein tyynenä ja tummana) pelottavampi elementti. Meri on reilu
Palkinto on aivan ihana. Toivottavasti studio Panaman teos saa ansaitsemaansa huomiota.
Meri on minulle kovin tuntematon. Vuosi sitten asuin vähän aikaa Kotkassa ja siellä tuoksui erilaiselta kuin sisä-Suomessa. Merihän se :) Yhden kerran uskaltauduin uimaan mereen eikä ole järvivettä voittanutta! Nyt edessä muutto Helsinkiin. Taas pääsen nauttimaan meren tuoksusta..
Minä rakastan merta, sen voimaa, sen loputtomia sinisen, turkoosin ja vihreän sävyjä. Saan merestä valtavasti inspiraatiota. Eniten ikävöinkin entisestä kodistamme Kaliforniasta nimenomaan merta, ja Tyynenmeren upeita rantoja.
Oulussa syntyneenä ja kasvaneena meri on osa minua. SE tuuli niin hyvässä kuin pahassa, suolainen ja raikas.
Hienon näköinen kirja! Minä olen myös asunut lähes koko elämäni merenrantakaupungissa. Pienenä vietin kesät mummin mökillä saaressa, jossa elo ja olo on ihan erityistä ja meri aina läsnä. Kotiinlähtöhetki päätettiin merisään mukaan.
Meren tuoksu on jotain sellaista, jota kaipaa sisimmässään jos ei sitä pääse tasaisin välein nuuhkimaan. Itämeren tilan on hirveä, kaikki yritykset kiinnittää asiaan huomiota ovat enemmän kuin tervetulleita.
Ooo! Mä surffailin blogilistaa ja sit sattumalta klikkasin Divaaniin, ja arvaa miten yllätyin et löysin sun blogin täältä! Hei mahtavaa, super, sä ootkin nähnyt niin sikana vaivaa tän eteen. :> Osallistutaan nyt.. Hur.
Mulle meri on aika tuttu, oon istunu lapsuuden merimökin rannalla, ollut veneessä tuntikausia, saarilla leikkimässä ja päästämässä kaloja takaisin veteen faijan pyydyksistä. Mutta ehkä koska olen nähnyt sitä niin paljon, en ole hirveästi siitä hihku. Olen enemmän järvi-ihminen, ja onnekseni äitini kesämökki on Suomen puhtaimman järven rannalla.
Ihanaa kesää sulle, koskas törmäillään?
(luokkalaura)
Meri on minulle tuntematon asia. Olen aina asunut sisämaassa niin merta on päässyt harvoin näkemään. En ole edes koskaan tainnut päästä pulahtamaan mereen uimaan!
Meri on jotain, jonka luulee tuntevansa, mutta kohdatessaan muistaa vieraaksi. Olen merenrannankasvatti, se on keskeinen elementti ~ silti aavistuksen outo.
Itselleni järvet on merta tutumpia.. Meri on niin suuri, että se on yhtäaikaa ihana ja kaunis ja rauhoittava, mutta myös jännittävä – ehkä jopa hieman pelottava jollakin tapaa. Kunnioitusta herättävä.
Meri on ihana, arvaamaton, jylhä, kaunis, eikä koskaan voi tietää mitä horisontista löytyy. Meri ei kahlitse. Meri on enemmän mieleeni kuin järvi, joka on kovin suljettu vesistö. Merien tila huolestuttaa minua, sillä lisääntyvä roskaus (vrt. esim. Tyynenmeren muovilautat), välinpitämättömyys, talouden tarpeet ennen luontoa -ajattelu jne. ovat todellisia uhkakuvia. Lisäksi ihemttelen ristiriitaa sen suhteen, että Itämeren tilasta uutisoidaan kovin, mutta esim. talven likaiset lumet kaadetaan sinne surutta.
Rakastan merta, vaikkei sen äärelle aina tule päästyä niin usein kuin haluaisi. Ihaninta meressä on sen äänet. Jokainen ranta pitää omanlaistaan ääntä, ja jokainen vuodenaika tuo tuohon ääneen omalaisensa vivahteen.
Meri on minulle se ehdoton ykkösvesistö. Järviä (tai ainakaan lampia) en ole koskaan oikein kokenut omakseni, kun niistä tuntuu puuttuvan (tai ainakin on kovin pinnan alla piilosssa) veden virtaus. Vaan ei auta paljon veden liike mertakaan, kun levälautat alkavat jo muodostua pinnalle tukahduttamaan.. Nyt olisi Itämeren kanssa kovasti jo kiire!
Meri on kaunis ja itämeri yksilöllinen. Veden liikkeet tuulessa vievät katseen ja sitä jää usein seuraamaan. Veden pinnan alla on arvokas ja mielenkiintoinen elämä, jonka suojeluun itse haluan kaikkeni tehdä. Sen alla on elämää, jota ei voi kuvitella, mutta josta voi itse mielessään leikitellä. Meri on myös toisinaan pelottava, eri paikoilta synkempi ja laineet ovat kovat. Joskus minusta tuntuu ettei mereen tahdo hypätä, mutta toisinaan taas… Vaikka itse olen tällä hetkellä järvien ympäröimä keskisuomalainen, on itämeri minulle tärkeä.
Kesää, mökkeilyä ja ulkomaita!
Olen sisä-Suomen kasvatteja ja meri tuntu aika vieraalta, vaikka olen asunut sen lähellä jo 20v. Meri herättää kyllä kunnioitusta ja se on kaunis. Pidän lämpimistä vesistä, hiljaisesta tyynestä veden pinnasta ja järvikaloista, jotka vilahatavat nopeasti rantavedessä karkuun.
Meri on minulle ihan ehdoton juttu; kesät talvet. ERityisesti talvella on mahtavaa, jos pääsee meren jäälle hiihtämään ja pilkkimään. Itämeren tilanne huolestuttaa ja pitäisi huolestuttaa vieläkin enemmän. Nyt on korkea aika tehdä asioita! Siksi mieluusti tässä arvonnassa mukana.
Meri….
maistuu suolalle ja levälle
keinuttaa kilkkejä
tuo rantaan kolmipiikkejä
on kylmä ja tyly
Lpasuus rantakaupungissa, mutta silti uiskentelen mieluummin järvessä. Meri on tyly. :)
Meri on rakas ystävä jolle voin itkeä murheeni ja kertoa salaisuuteni. Meri ei kerro eteenpäin. Meri lohduttaa. Myrskyinen meri on minusta myöskin jotenkin pelottava. Lapsuudessani siellä asusti Ahti ja muut mystiset meren asukit piilossa aaltojen alla.
Rakastan meren tuoksua.
Meri on reilusti sitä mitä on! Kun se on pelottava, niin sitä pitää silloin reilusti pelätä. Järvi on vähän sellainen salakavalampi; esittää mukavaa edessäpäin mutta saattaa olla pinnan alla juonikas. Itämeren tilanne on murheellisen huono, kurjaan tilaan olemme ystävämme ajaneet. Nyt olisi korkea aika tehdä JOTAIN!!
Meri on rauhoittava ja pelottava. Meren rannalla varttuneen mieheni ansiosta olen alkanut rakastaa sitä entistä enemmän. Jollain tavalla meri muistuttaa minua miehestäni (mies ei tosin ole yhtään pelottava).
Kaikki, pienetkin, ponnistelut Itämeren hyväksi ovat tarpeen. Siksi innolla mukana. Meri on tosiaan yllämainitun tapaisesti jännästi samanaikaisesti rauhoittava ja pelottava..enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan, mutta järvi tekee minut aina jotenkin levottomaksi.
Aiemmin meri on ollut tuntematon, muutamaa laivamatkaa lukuunottamatta. Mieheni myötä olen päässyt pienemmällä veneellä tutustumaan lähemmin mereen ja se onkin niitä muutamia asioita mitä kaipaan sen jälkeen kun muutimme etelästä takaisin kotikonnuilleni lakeuksille. Meren rannat kallioineen on kauniita!
Itämeren huonovointisuutta ei voi olla huomaamatta jos vähääkään pitää silmiään ja korviaan auki. Kaikki (pienetkin) yritykset kääntää lisää huomiota asiaan ovat tosi hieno homma.
Ikäni sisämaassa asuneena meri on minulle uusi, jännittävä tuttavuus. Rannikolle muutettuani olenkin siihen vähitellen tutustunut. Varpaita ensin kastanut…
Meri liittyy itselläni aina matkailuun – lämpimiin maihin, polttavaan rantahiekkaan, aurinkoon. Meri valtavine aaltoinen on kiehtova ja hypnoottinen mutta silti pelottavakin. Mysteerinen.
meri ei ole ihan lähellä. Suhtaudun siihen suurella kunnioituksella, mahtavat vaahtopäät myrskyssä ja ahtojäät talvella herättävät suurta kunnioitusta